Koulun kaksi isoa ongelmaa ja kaksi ratkaisuntynkää

Olen kirjoittanut koulusta aiemminkin. Ehkä olisi ennen tämän bloggauksen lukemista ihan hyvä silmäillä kouluvisioni- bloggaus tämän vuoden alulta Protokoulu- tapahtuman nettisivuilta.

Olen siis sitä mieltä, että meidän maailman paras koulumme kaipaa entistä suurempaa muutosta. Suomen yhteiskunnan rakenteet ja palvelut ikääntyvät päivä päivältä ja siksi niitä ollaan yhä enemmän uusimassa. Esimerkiksi kirjallisen tiedon muuttuessa aina käsillä olevaksi ja täten itsestäänselväksi kirjastoissa oppimistapaa muutetaan toiminnalliseksi (tavallisten kirjojen sähköistämisen ohella). Samoin museoissa järjestetään aktiivista toimintaa. Kouluun sopisi samanlainen muutos, ja mikä parasta, sitä ollaankin ainakin vasemmalla kädellä puuhailemassa aina opetusministerin taholta lähtien.

Näen koulun muutoksen jakautuvan kahteen osaan ja niiden mukaan olen jakanut nämä kaksi ratkaisuani. Toinen puoli, teknologinen puoli on mielestäni paljon helpommin toteutettavissa – siinä ollaankin jo melko pitkällä. Toinen puoli eli rakenteellinen puoli on uudistamisessaan vasta alkutekijöissään. Ja siksi siihen ei yksinkertaisia ratkaisuja ole, omat tekonikin siihen liittyen ovat varsin kökköjä. Kuitenkin koulun rakenteellinen uudistus on paljon syvempi kuin teknologinen ja sinänsä oikeastaan tärkeämpi.

ONGELMA I: Vanhanaikaiset opiskeluvälineet

Paperisten materiaalien runsas käyttö, tuo suomalaisen koulun perusteellinen ja ulkomaillekin viety ylpeydenaihe on takertunut koulussa syvälle. Vaikka kouluihin jo vuosikymmeniä sitten alkoi tulla pöytätietokoneita, sittemmin myös smartboardeja ja tabletteja, se tavallinen väline jota oppilaat lähes poikkeuksetta käyttävät tiedon hakuun, järjestelyyn ja siiten iänikuiseen kopiointiin (opettajalta taululta) on paperi. On oppikirjoja, työkirjoja, vihkoja, monisteita. Näissä välineissä (yleensä ainoina) materiaaleina on useita ongelmia, kuten

  • tietoa on saatavilla vain yhdestä näkökulmasta
  • tieto on usein puolueellista (esim. monet valistavat aiheet)
    • oppilas ei opi nykymaailmassa tärkeää lähdekriittisyyttä
    • esim. istumisen haitallisuudesta ei kerrota koulussa (toisin kuin seisomisen), todennäköisesti koska koulu perustuu istumiseen
  • tieto on usein vanhentunutta
    • kirjat voivat olla vanhempia kuin oppilas itse
  • tieto on toisiinsa liittymättöminä palikoina
  • oppikirjat on yleensä annettava pois
  • vihkotkin yleensä heitetään pois
    • mitään ei jää käteen
  • vihkojen väliin jätettäviin tyhjiin tiloihin täytyy kiinnittää huomiota
  • vihkosta voi tulla epäjärjestelmällinen
  • omaa tekstiä on hankala muokata ja mahdotonta yhdistää jälkikäteen
  • valmista ja omaa tekstiä on hankala yhdistää
  • huono käsiala voi viedä innon opiskelusta
  • kuluu erittäin paljon paperia
    • kuluu metsää ja muita materiaaleja
    • kuluu rahaa
    • kuluu varastotilaa
    • harva opettaja innostaa paperinkierrätykseen
    • painava reppu rasittaa selkää
  • vihkot yleensä tiukasti sidoksissa oppiaineisiin
  • tiedon helppo jakaminen ei mahdollista
    • eivät edistä koulun rajattomuutta

Vihko ja paperinen oppikirja eivät kuitenkaan välttämättä ole ainoa mahdollisuus. Nykyään lähes kaikilla koululaisilla on älypuhelin joka soveltuu hyvin monenlaiseen työskentelyyn ja oppimiseen. Monilla on myös muita laitteita, kuten läppäreitä ja tabletteja. Kuitenkin kokemukseni mukaan koulussa suhtaudutaan mobiililaitteisiin usein negatiivisesti. Tavanomainen sääntö on se että niitä ei saa (erityislupaa lukuun ottamatta) käyttää tunneilla. Yläasteeni lähellä olevalla ala-asteella niiden käyttö on kokonaan kielletty, jopa välitunneilla. Kielto on niin äärimmäinen että leikkiä lasketaan siitä, saako kännykkää käyttää edes hätäpuheluiden soittamiseen. Ilmeisesti ei. Tällainen kielto kuitenkin altistaa joko sääntöjen rikkomiseen tai aiheettomaan kuriin. Lisäksi kielto on kuin sotaa tietoyhteiskuntaa vastaan. Lapsi ei tällaisessa ympäristössä opi niitä aiheita, joita kuitenkin tärkeinä usein pidetään eli nettikiusaamisen vastaisuutta ja kännykän käytön opiskelun kannalta hyödyllisiä mahdollisuuksia. Mikäli kiellon tarkoitus on ollut suojella lapsia mahdollisilta negatiivisilta asioilta, mitä kännykän käytössä voi tapahtua, seuraa tällaisesta menetelmästä mielestäni epäonnistuminen. Kun kosketuspintaa ei ole, ei välttämättä toimi oikein, kun sellaista tulee.

RATKAISU I: Oma laite mukaan

Mielestäni keskustelu mobiililaitteista voitaisiin viedä sen sijasta, että käytetäänkö niitä siihen että mihin niitä käytetään. Mikäli joku käyttää laitetta opiskeluun, miksi sen pitäisi olla kiellettyä?

WP_20140828_010

Kaverin vihkot ja minun läppärini. Liitin kuvan jossa kävelijöiden kasvoja ei näy koska en tiedä mitä laki sanoo; tieto on täysin ristiriitaista! Onko koulu julkinen paikka?

WP_20140828_019

Miksi luokkaan oli vaikeaa päästä välitunnilla kuvaamaan sama asetelma?

Aloitin kokeilua hiukan jo 8.-luokalla, mutta tänä syksynä olen kunnolla tarttunut tuumasta toimeen ja alkanut käyttää kosketusnäytöllä varustettua Android-läppäriäni muistiinpanovälineenä koulussa. Vihkot olen ottanut vapaaehtoisesesti vain matemaattisista aineista. Matematiikassa käytän vieläkin vain vihkoa ja fysiikassa muuten läppäriä, mutta vihkoa kaavoihin ja laskuihin. Opettajat ovat suhteutuneet hankkeeseeni yllättävän myötämielisesti. Eräät konservatiivisiksi luulleeni opettajat myöntyivät nopeasti ja huolettomasti. Epäilen, että opettajat ovat keskenään puhuneet minun läppärinkäytöstäni. Kaikki opettajat siis suostuivat ja antoivat minun käyttää läppäriä mutta kiintoisia kommentteja kyllä kuului. Äidinkielen opettajamme epäili käsialani muuttuvan tämän takia huonoksi ja halusi minun vaihtavan vihkoon takaisin jos huomaisin merkkejä tällaisesta. Englanninopettaja halusi antaa minulle lisäksi vihkon kaiken varalta. Humoristinen ruotsinopettajani heitti asiasta läppää epäilemällä läppärini Lenovo-merkkiä.

Erilaisia tietokoneiden välineitä työskentely- ja koulukäyttöön on nykyään olemassa valtavat määrät. Esittelen seuraavana kuitenkin yksinkertaisesti kaksi minun mielestäni hyväksi koettua palvelua. Molemmat ovat luonteeltaan sovelluksia, joita voi laajentaa hyvin monenlaisilla lisäosilla ja täten mahdollistaa hyvin monipuolinen käyttö.

Evernote & Skitch

notee1

Evernote

Muistiinpanoissa olen käyttänyt Evernote- muistiinpanosovellusta ja siinä Skitch- piirroslisäosaa. Molemmat ovat ilmaisia Google Playsta ladattavia sovelluksia. Ne ovat myös pilvipalveluita, mikä mahdollistaa sen että samoja muistiinpanoja eli ”noutteja” voi katsella ja muokata verkon kautta missä tahansa laitteessa. Evernoten mahdollisuudet ovat laajat. Siinä on tavalliset tekstinkäsittelyominaisuudet, joiden lisäksi ”noutteihin” voi lisätä kuvaa, videota ja ääntä. Noutit voi lajitella muistikirjojen ja avainsanojen eli tagien avulla. Lisäksi evernoten haussa voidaan hakea tietty noutti esim. siinä esiintyvän sanan perusteella. Evernotessa onkin hyvin mainiot mahdollisuudet tiedon järjestelyyn, Evernote mahdollistaa esim. nouttien teon ainerajat ylittävästi. Samoin tietoa voi laittaa yhteen omasta elämästä ja koulusta. Tällöin tiedosta syntyy merkityksellinen kokonaisuus.

549622909_372e93848b

Rauhaa ja rakkautta.

Kuten Evernotekin, Skitch on samaan aikaan monipuolinen mutta yksinkertainen ja helppo käyttää. Skitch on sujuvasti sormella toimiva piirrosväline. Ominaisuuksia ei ole kovin paljoa, mutta kaikenlaiset paperille tehtävät muistiinpanotyypit voi sujuvasti tehdä silläkin. Skitch- teokset voi tallentaa laitteelle ja sitten liittää Evernote- nouttien mukaan. Skitchpiirroksesta voi myös suoraan tehdä noutin Evernoteen. Seuraavat kuvat olen kaikki tehnyt koulutunneilla tänä syksynä Skitchillä.

 

21. ELOKUUTA 2014 12.18.44 UTC+3 22. ELOKUUTA 2014 10.22.42 UTC+3 2. SYYSKUUTA 2014 12.36.29 UTC+3 18. ELOKUUTA 2014 16.29.33 UTC+3

 

 

 

Google Drive

 

Google_Drive_AnaToinen hyvä vaihtoehto on googlen palvelut. Käytän niitäkin paljon, koska niissä on ominaisuuksia, joita mikään muu yritys ei järkevästi tarjoa. Google tunnetaan eniten hakukoneestaan. Google, esim. android- käyttöjärjestelmän tekijä, tarjoaa kuitenkin paljon innovatiivisia ja jatkuvasti kehityksessä olevia palveluita. Google drive on googlen pilvipalvelu. Paitsi, että sinne voi tallentaa kuvia ja muita tiedostoja muualta, on siinä oikein hyvä toimistosovellusvalikoima. Esimerkiksi siis tekstinkäsittelyominaisuudet ovat huomattavasti Evernotea kehittyneemmät (toisaalta asiakirjojen järjestelyssä ja haussa se häviää evernotelle). Powerpoint- tyyliset esitykset hoituvat myös hyvin Driven Slides- sovelluksella. Paras puoli Drivessä ovat sen jakamisominaisuudet: muistiinpanon voi jakaa muille google-tilin eli käytännössä gmailin omistaville tai se voidaan jakaa linkistä siten, että kaikki asiakirjan näkevät sen ja voivat muokata sitä yhdessä, siten että toisten tekemät muokkaukset näkee reaaliajassa. Tämä ominaisuus on hyvä luokkahuoneessa tai kotitietokoneiden välillä, erityisesti kun samalla keskustellaan chatissa, ääni- tai videopuhelussa (joille niillekin Google toki tarjoaa alustan). Google chromen nettikaupasta asennettavien lisäosien avulla hoituvat yhdessä myös hyvin monenlaisten piirrosten teko, esimerkiksi ajatuskartat Mindmap-sovelluksella ja algebralaskut Geogebra-sovelluksella.

Tietotekniikan käyttö koulussahan ei mielestäni rajoitu tähän, vaan kaikki oppimateriaali voisi olla sähköistä. Sellaista tarjoaa nykyään esim. E-oppi.

ONGELMA II: Koulurakenne on irti todellisuudesta

Äsken mainittu on kuitenkin vain muutoksen toinen puoli. Periaatteessa teknologinen muutos voidaan tehdä ilman järjestelmän muuta muuttamista tai toisin päin. Tämä toinen puoli on vasta paljon varhaisemmassa vaiheessa, mutta se on ajaton, laaja ja minusta tärkeämpi puoli. Tämä puoli on jo otettu selkeästi huomioon muuallakin kuin koulussa, esimerkiksi kirjastoissa ja museoissa. Me emme ole yksin. Ja kuten toinenkin, koskee tämäkin koulun vapautumista.

Koulumme on syntynyt aikana, jona sen tarkoitus oli tuottaa kuin liukuhihnalla yhteiskunnalle hyväksi olevia työläisiä, (paimenta tottelevia karitsoja, sanotaanhan sitä niinkin). Nykyajan monipuolisessa yhteiskunnassa sama ei enää päde. Paitsi, että maailma ympärillä on muuttunut yksilökeskeisemmäksi, ovat myös yhteiset vapaudet lisääntyneet. Yhteiskuntamme lakikin tulee ajasta jäljessä, mutta vaikuttaa että koulu on jäänyt ajastamme todella paljon jälkeen.

Ongelman ydin on mielestäni opettajien roolissa. Suomen koulun parhautta on perusteltu hyvillä opettajilla, mikä on aivan totta. Suomessa opettajat saavat hyvän koulutuksen (ja vähän palkkaa) mutta mielestäni opettajiin ja opettamiseen keskitytään liikaa, kun pääpainon pitäisi olla oppilaissa ja oppimisessa. Usein luokassa toiminta on hyvin opettajakeskeistä ja kaikki luokassa mahdollinen on ylhäältä päin päätettyä. Luokissa on kova kuri ja oppilaat tekevät tarkkaan kuin opettaja sanoo. Tunnilla ei saa puhua. Istumapaikkaa ei saa valita itse. Työskentelytapaa ei saa valita itse. Opiskeltavaa asiaa ei missäännimessä (herttileijaa, kuinka tuollaista voikaan lapsonen ajatella :d ) saa valita itse vaan kaikki tulee ylhäältä päin. Toisaalta laki ja opetussuunnitelmat jättävät mielestäni aika paljon liikkumavaraa, mutta sitä opettajat harvoin käyttävät konservatistisen asenteen ja pelon takia. Tärkeintä on siis asenteen muutos, kokeileminen, innostus, eikä se miten muutamme lakia.

Jatkuvasti neuvotellaan opetussuunnitelman hiuksenhienoista muuttamisista, tuntijaosta ja sellaisesta ja yritetään siten muuttaa koulua (no kyllähän se ohjelmoinnin tulo opetussuunnitelmaan 2017 kivalta tuntuu) Tuntuu kuitenkin myös, että pitkällä aikavälillä jo lakien perusteet kaipaisivat murrosta. Miksi edes tarvitsemme oppiaineita? Ne ovat (oppilaidenkin mielestä) vain tiedon paloja, viitteitä todellisuuteen. Ne eivät konkreettisesti liity ihmisen todellisuuteen, tuntuu oppilaista (vaikka mitään sen todellisempaa ei nykymenetelmillä voitaisi saada, tieteet ovat siis ajattelutapamme perusteita, sitä en kiistä). Koulu on pitkään ollut myös hyvin suljettu organisaatio. Sieltä tulee ja lähtee porukkaa mutta ihmisten tuotokset (esimerkiksi luovat sellaiset joita perinteisesti ei paljoa tule) ja toiminta on rajattua. Koulu ei siis kosketa maailmaa eikä ainakaan ole muuttuva osa sitä, sillä on tiukat rajat, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

school-73497_640Tutkimusten mukaan opettajakeskeisyys lapsena heikentää selkeästi oppimistuloksia (Tiede-lehti 8/2014, samalla kerrottiin myös oppilaiden varhaisten minäkuvien synnystä (olen hyvä/olen huono koulussa)) En tiedä, mutta uskon, että sama pätee myös nuorilla ja aikuisilla (tutkimuksia pitää tehdä, tai linkittäkääpä niitä kommentteihin jos niistä tiedätte) Tuntuu siltä, että koulun tarkoitus ei ole valmistaa työhön saati sitten elämään vaan ainoastaan koulua itseään varten. Tuntuu siltä, että kaikki tehdään numeroiden ja opettajien miellyttämisen takia. Jälleen olemme irti todellisuudesta ja siitä, millaista tavanomainen työ nykyään on. Ryhmässä työskentelyä, luovuutta, sosiaalisia taitoja, medianlukutaitoa ja tunteita kaivattaisiin mutta niitä ei paljoa koulusta saa. Saa vaan niitä tietoja (jotka nekin menevät opettajan miellyttämisnäytteen eli kokeen jälkeen toisesta korvasta ulos eli puhutaan ns. bulimiaoppimisesta) joita muutenkin maailma on täynnä. Miksi maailmassa, jossa tieto on saatavilla aina, keskitymme silti pänttäämiseen emmekä ymmärtämiseen, kokonaisuuden hahmottamiseen, elämäntaitoon ja ihmisyyteen?

Opettajakeskeisyys on vaikeaa opettajallekin. Koulujärjestelmässämme on periaatteessa kaikki vastuu opettajalla, mikä johtaa siihen, että vapauden antaminen oppilaille on pelottavaa, koska vastuu on kuitenkin itsellä ja täten aina esim. oikeuskäsittelyissä syy on opettajan, vaikka arkijärki sanoisi toista. Esimerkiksi jos oppilas juoksee kouluaikana auton alle, syy on opettajan koska hän ei ole vahtinut tarpeeksi pientä, itsenäiseen ajatteluun kykenemätöntä ysiluokkalaista. Puhumme yhteiskunnassa toimimiseen oppimisesta, mutta koulu sotii täysin tätä ajatusta vastaan opettamalla oppilaille lähinnä vastuuttomuutta ja vastuun siirtämistä aina jollekin ylemmälle taholle. Oppilaat ja opettajat voisivat asettua tässä asiassa yhteen rintamaan ja vaatia inhimillisyyteen kasvattavaa koulua, joka olisi sekä merkityksellinen oppilaalle että opettajaa taakan alle rusentamaton. Kun suhtaudumme ja toimimme positiivisesti yhdessä, ei vastoin aikaisempaa käytäntöä toimiminen voi olla niin paheksuttavaa, pelottavaa tai opettajalle raskasta.

Kolmas ongelma, joka opettajakeskeisyyden takia on nykyään arkipäivää on koulun vaihtamisen vaikeus. Koska oppiaineksessa etenemisestä päättää vain ja ainoastaan opettaja, on ryhmä, johon täytyy sopeutua usein väärässä tahdissa entiseen nähden. Täten oppilas ei voi jatkaa opiskeluaan vaan hänen täytyy joko kiriä saavuttaakseen muut tai tylsistyttävä tunneilla, jotka hän on pahimmassa tapauksessa käynyt jo kahdesti. Ja, jos oppilas sattuu muuttamaan usein, voi jokin oppisisältö jäädä tämän takia käymättä koko kouluaikana. Oppilas saattaa täten turhautua oppimiseen ja jäädä muiden jalkoihin ja täten jopa syrjäytyä. Mutta mielestäni tämä ongelma ei koske vain koulun vaihtajia. Nimittäin se, millä tavalla ja mitä vauhtia aiheissa edetään ei ole sopiva kenellekään vaan tahti on oppilaalle aina joko liian nopea tai liian hidas. Ja molemmat näistä johtavat turhautumiseen ja kouluviihtyvyyden vähentymiseen, joka suomessa onkin esim. Pisan mukaan suuri ongelma. Parempi olisi mielestäni eteneminen vapaasti omassa tahdissa, kylläkin aikuisten ehdotusten, tuen ja kannustuksen saattelemana. Käytännön kokeiluja on tästä olemassa, esim. http://polku.opetus.tv/ ja ne ovat saaneet hyviä tuloksia.

Jos kerran opiskelu olisi vapaata, miten oppisimme ”oikeat asiat”? Minä olen sitä mieltä että luonnostaan. Ihminen on kiinnostunut ympäröivästä maailmasta luonnostaan, ja kun opettajat vahvistavat kiinnostusta ja koulu tarjoaa resursseja, keskusteluja ja mahdollisuuksia oppia siten, miten muuten ei voisi (sen sijaan että koulu tappaa ihmisen luontaisen mielenkiinnon) oppilas oppii enemmän kaikista aloista kuin nykyään mistään (Esim. Vesa Linja-Ahon mukaan lapset suorittaisivat yliopistokursseja jo yläkouluikäisinä). Kun oppilaalla ei ole pakkoa, kuten nykyään ja oppivelvollisuutta, kuten aikoinaan päätettiin vaan mahdollisuus ja oppioikeus sekä opettaja vieressä innostamassa ja tuomassa asioita esille ja ryhmä muita luonnostaan innostuneita tovereita, miksi oppilas oppisi huonommin kuin nykytavalla?

RATKAISUN TYNKÄ II: Suhtaudu ja sovella! Tee kaikki minkä resursseillasi voit!

Äsken esítin muutoksen mieleiseni optimaalisen suunnan jo kohtuullisen selkeästi (visiota löytyy lisää sivun alussa olevasta, tekemästäni visio-bloggauksesta.) mutten kertonut vielä siitä, mistä opettaja tai oppilas voi konkreettisesti aloittaa. Siispä kerron siis nyt miten hyvään suuntaan pääsee, kun olen jo kertonut sen mikä mielestäni on hyvää.

Tavallisen koululaisen kannattaa lähestyä koulun muutosta sopivan diplomaattisesti. Muutoksen on hyvä näkyä joka päiväisessä suhtautumisessa toimintaan luokassa ja sen ulkopuolella. Kannattaa positiivisella tavalla ehdottaa opettajille ja luokkalaisille uusia toimintamuotoja ja sitä, miten tämän ja tämän asian voisi hoitaa toisin. Opettajalle on kokemukseni mukaan parasta puhua (mikäli hänellä ei ole kiire) tunnin loputtua, kun ei ole tärkeää antaa opetusta ja seuraavaan kys. luokan opetukseen on aikaa, jona vielä voi miettiä miten sen tekee. Tietysti opettajakin voi tehdä aloitteen ja saada oppilaat innostumaan uudesta. Helppoja kohteita oppilaille ja opettajille, joista aloittaa ovat esimerkiksi:

  • Voisiko istumapaikat valita itse?
  • Voitaisiinko mennä ulos opiskelemaan?
    • Miksei biologiassa mentäisi lähiluontoon? Tai no, miksei myös lähellä sijaitseviin erilaisten uskontokuntien pyhäköihin uskonnossa tai museoon sen alaa vastaavassa aineessa (mikäli siis on ilmaista, ja kannattaa sopia aina etukäteen).
  • Kaiketi kaveria saa auttaa?
    • Jos pulpetilta saa nousta tai pulpettia siirtää kesken tuntia (tai mieluummin kyllä sen alussa), ollaan edistytty paljon!
  • Saisinko tehdä töitä seisten?
    • Kun ottaa perusteeksi terveellisyyden, saattaa opettaja innostua itsekin.
    • Eräitten tutkimusten mukaan seisoen oppii paremmin
  • Toivotaan lisää projektityöskentelyä!
    • Ja jos aihe ja työkalu on vapaa (mutta kylläkin jotenkin aineeseen liittyvä), sitä parempi!
  • Kysytään oppilailta, miten tunneilla voisi olla viihtyisämpää!
  • Pidetään yhteisiä keskusteluja!
    • Tuntiaktiivisuuden ei tarvitse lähteä opettajasta / opettajan kysymyksistä!
  • Saanko käyttää kännykkää esim. käännöstyökaluna/laskimena?
  • Voitaisiinko tehdä jotain (projekti-) yhteistyötä muitten aineitten ryhmien tai koulun ulkopuolisten palvelujen (esim. museot, kirjastot…) kanssa?
    • Kerätään sieniä ja tunnistetaan ne bilsassa ja sitten tehdään niistä ruokaa köksässä!
  • Voitaisiinko pelata/käyttää tätä oppimispeliä/oppimisalustaa/sovellusta, jonka löysin netistä?
  • Perustetaan luokalle taikka esim. valinnaisaineelle ryhmä Facebookiin tai Whatsappiin!
    • Aiheeseen liittyvistä asioista voi keskustella kouluajan ulkopuolellakin! (huom. opettajat: koska ryhmässä on helppo kysyä läksyjä, ei oppilaalla voi olla läksyunohdukseen enää perusteena ”En tiennyt mitä tuli”.)
  • Jaetaan koulussa tapahtuvia asioita Instagramissa tms. somessa!

Kaikkein helpointa oppilaalle on tehdä hyvin ne projektit ja työt, joita annetaan, innostua niistä ja tehdä niihin mahdollisesti ylimääräisiä osuuksia. Jos ottaa työhön vapauksia työhön enemmän kuin opettaja on tarkoittanut, ei opettaja voi (tai saa) olla vihainen siitä mikäli työ on yleisesti hieno, luova ja/tai myönteisesti yksilöllinen. Ja, valitettavasti tai onneksi, tämä yleensä nostaa myös arvosanaa.

vykokkiiniiYksi varsin hyvä tapa muuttaa koulua on oppilaskunta. Mikäli siis koulussa sellainen on, on se nimenomaan tarkoitettu oppilaitten väyläksi tuoda mielipide esille. Riippuu toki siitä, millainen toimintatapa, fiilis ja ohjaava opettaja oppilaskunnalla on, onko sen kautta asioiden esille tuominen kuinka helppoa. Parhaimmillaan oppilaskunta voi kuitenkin olla hyvä innovaattori ja hyvässä yhteistyössä henkilökunnan kanssa . Hain kouluni oppilaskuntaan jo 8. luokalla mutta nyt ysin alussa pääsin mukaan. Minusta tuli myös oppilaskunnan somevastaava ja teinkin juuri äskettäin esim. Facebook- sivut Vykin oppilaskunnalle. Instagramissa ja Twitterissä oppilaskuntaa koskevat asiat taas kokoaa #vykok eli lyhenne sanoista vihdin yhteiskoulun oppilaskunta.

Esimerkki I: Työskentelyasento

Työskentelyasennossani parannettavaa on a.) pulpetilla se, että käytän tuolia.

– Vastaukseni terveystiedon tehtävässä

10635874_10152428189649403_530316224555443558_n

Luokanvalvojani ottama kuva matikantunnistamme

Yksi esimerkki lähestymisestäni koulun ongelmiin on terveydellinen, nimittäin ongelma koskien istumista. Koulu yhteiskunnallisena laitoksena tukee istumista erittäin voimakkaasti. Vaikka nykyään panostetaan liikunnallisuuteen esim. liikuntavälituntien muodossa, koulu perustuu istumiseen. Tämä on perinteisesti nähty hyvänä asiana. Esimerkiksi mökillämme olevassa 50-luvulta olevassa kodinhoito-oppaassa kerrotaan, kuinka kaikki työskentely kannattaa mukavasti ja tehokkaasti istuen. On kuitenkin harmi, että koulu on jämähtänyt tälle tasolle samalla, kun moderni tiede on havainnut yhteiskunnan olevan jo aivan liian istuva.

…Kun ihminen istuu alas, isot, asentoa ylläpitävät lihakset lakkaavat tekemästä työtä. Tämän seurauksena kudosten hapentarve pienenee, verenkierto hidastuu ja verisuonten poikkipinta-ala supistuu…

…Istumisen vaarat eivät valitettavasti jää kasvaneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin. Yhdysvaltain Diabetesyhdistyksen vuonna 2007 julkaisemassa tutkimuksessa osoitetaan yhteys paitsi sydäntauteihin myös aikuisiän diabetekseen, ylipainoon ja metaboliseen oireyhtymään…

– Jyrki Alenius,  Tiede- lehti 12/2013

Koulun ei kuitenkaan tarvitsisi olla istuva. Olen sekä itse että opettajan johdolla seissyt monilla tunneilla. On oikeastaan aika helppoa ottaa tuoli pulpetin päälle ja tehdä tavalliset koulutyöt seisten. Kun seisoo, on myös helpompaa hiukan liikkua ja kulkea luokassa sekä täten myös esim. auttaa luokkatoveria. Kuitenkaan ei ole hyvä – terveydellisistä syistä – seisoa joka tunti. Mutta vaihtelu virkistää ja tervehdyttää.

Esimerkki II: Jako uskontoon ja elämänkatsomustietoon

Koulun (ja koko yhteiskunnan) radikaalein vääryys on mielestäni syntymäuskonnon vaikutus elämään. Se uskontokunta, jota oppilaan omat vanhemmat edustavat yleensä määrää sen, millaista uskonnon opetusta oppilas koulussa saa. Esimerkiksi

  • Suomen ev. lut. kirkkoon kuuluva saa sitä tavallista, tylsää ja yksipuolista opetusta
  • Esim. ortodoksiseen kirkkoon kuuluva saa hyvin tunnustuksellista opetusta (kynttilöiden polttamista, rukoilua tms. seremonioita myöten)
  • Pieneen uskontokuntaan kuuluva joutuu ET:hen (mielestäni hyvin kiintoisa ja monipuolinen aine – jos opettaja sille päälle sattuu) koska koulussa ei ole tarpeeksi uskontokunnan edustajia
  • Uskontokuntiin kuulumaton menee ET:hen tai saa mennä uskontoon jos haluaa
    • Valinnanvapaus vain uskonnottomilla

Kuitenkaan nykyaikana uskontokunta ei kerro ihmisestä oikein mitään. Yhteiskunnan muututtua rationaalisemmaksi suomen automaattisesti jäseniä ottava kansankirkko sisältää kaikenlaisia ihmisiä, myös ateisteja ja niitä, jotka  uskovat muuhun kuin kristinuskoon. Miksi koulu sitten ryhmittelee ihmisiä syntyperän mukaan? Miksi koulu suosii uskonnottomia ja syrjii pieniin uskontokuntiin kuuluvia?

yle_uskopetus

Ylen vuoden alussa kansanedustajille tekemän kyselyn tulokset. Olisin vastannut ei pakollisuuden vuoksi.

Minä olen lähistynyt ongelmaa erikoislaatuisella tavalla. Olen mennyt maanantaisin koulupäivän jälkeen (koska tunti on tavallisen kouluajan ulkopuolella) vapaaehtoisesti ET:n tunneille. Tämä ei vaikuta siihen, että kun meillä keväällä alkaa taas uskonto, menen niille tunneille ihan tavallisesti. Myöskään en saa ET:sta numeroa koska en nimellisesti ole ryhmässä. Silti osallistun oppitunneilla aivan kuten muutkin (tai siis aktiivisemmin kuin muut, mutta ei sen puoleen) ja opettajat, jotka ovat aineen marginaalisesta luonteesta johtuen vaihtuneet jo kahdesti tämän syksyn eli kahden kuukauden aikana, ovat onneksi ottaneet minut tunneilla aivan tavallisena oppilaana. ET:ssä käsitellyt, filosofiset, eettiset ja psykologiset aiheet ovat mielestäni tavattoman kiinnostavia mutta periaatteessa niihin tarjotaan peruskoulussa mahdollisuus vain kansankirkkoon kuulumattomien perheitten lapsille. Moni on nykyään sen kannalla, että uskonto ja ET yhdistettäisiin yhteiseksi, hengellisiä ja filosofisia teemoja puolueettomasti käsitteleväksi ja pohdiskelevaksi oppiaineeksi. Näin on tehty esim. Latviassa, Bulgariassa, Espanjassa, Intiassa ja Japanissa (wikipedia:uskontotieto). Tätä puolustan minäkin mutta tuohon rimpsuun lisäisin vielä vapaaehtoisuuden pakollisuuden sijasta. Kuten kaikkeen muuhunkin koulussamme.

 

Onneksi valonpilkahduksia esiintyy jatkuvasti ja kaikkialla.  Monta pientä tekoa, monta pientä ihmistä tekevät yhdessä suuren muutoksen, muutoksen kohti aina uudelleen muotoutuvaa, uudistuvaa ja ihmisen vuoksi olemassa olevaa koulua.

 

 

39 Comments

  1. Anne Rongas

    Kiitos! Tämä oli hieno bloggaus, kansa huutaa lisää 😀 Nuorison ääntä, ideoita ja ratkaisuehdotuksia olisi tärkeää saada jakoon niin koulujen kehittäjäihmisille kuin opettajillekin.

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Kiitos kiitoksesta. Ja kanavia ja tietoa mahdollisuuksista oppilaille.

      Reply
  2. Päivi Korhonen

    Ihan kuin olisi omia ajatuksia lukenut…Opetan Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa kieliä (tänä vuonna espanja, italia ja ruotsi)
    Olen kyllästynyt perinteiseen luokkahuoneeseen ja pöytien asetteluun: opettaja edessä, opiskelijat paripöydissä riveissä…ei, ei, ei…Eihän se millään lailla innosta keskustelemaan! Olen purkamassa (Kyamk, Kassu, Kouvola) toisen kielistudioista ”auki”. Jätämme muutaman koneen tiedonhakuun (jos opiskelijalla ei ole älyphelinta tai tablettia).+ saamme iPadeja ulkopuoliselta sponsorilta (koska Talossa ei kuulema ole rahaa) . Opiskelijat saavat itse sisustaa tilaa olemassaolevilla kalusteilla sopivaan muotoon, joka ei pysyvä. Höystämme tilaa myös sohvalla, innostavilla kuvilla, kahvin/teepisteellä. Tutkimme kollegani Xenian kanssa, miten itse tila vaikuttaa suullisen kielitaiton kehittymiseen. Toinen tutkittava kohde: millä menetelmillä kannustamme saksan ja espanjan opiskelijoita (taitotaso A2)suulliseen tuottamiseen. Mukaan otetaan oppimispäiväkirja ja videot: opiskelijat kuvaavat natiiveja (vaihtareita, opettajia) sekä tekevät oman video-cv:n. Sanallinen arvioitni: vertailemme opintojakson alussa ja lopussa tuotettuja ”omavideoita”/digitaalisen tarinnankerronnan tuotoksia ja arvioimme kehitystä. Myös vertausarviointi tulee mukaan. Tämä kuuluu myös osana koulutukseemme: suurryhmäpedegogiikka ja arvionti. Olen puuhaillut tvt:n parissa vuodesta 2005 ja mobiilioppimnisen kanssa vuodesta 2012 ja voin sanoa, että viimeisen läpivienti koulussa ja uuteen ajatteluun innostaminen oppilaitokserssamme on HIDASTA…niin kovin HIDASTA. Joskus on aika yksin näiden asioiden kanssa mutta onneksi täältä verkosta löytyy vertaistukea ja ajatuksia. Kiitos blogikirjoituksesta!

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Todella hyviä toimia minun mielestäni! Millaisia kalusteita teillä tiloissa on? Tutkimuksen tuloksetkin kiinnostaisivat minua, voimaa ja intoa muutokseen!

      Reply
  3. Eenariina Hämäläinen

    Hieno ja tärkeä kirjoitus! Kiitos tästä 🙂

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      🙂

      Reply
  4. Laura Tuohilampi

    Mahtavaa, ihanaa! Kiitos Paavo!
    Millaisiin sfääreihin kohoammekaan yhteiskuntana sitten kun tulevaisuudessa yhä suurempi osa oppilaista kykenee uudenlaisen koulun myötä tällaiseen ajatteluun ja toimintaan! Sillä muutos on todellakin käsillä!

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Näimpä, kiitoksia! 🙂

      Reply
  5. Mari Saario

    Tuohan kuvaa paljolti oman esikoiseni koulua. Juuri eilen seiskaluokkainen totesi, että ”meillä on koulu aika rentoa, kun on noi tabletit niin eri tunneilla voidaan tehdä samoja juttuja tai päästä välkälle aiemmin ja välkällä voi tehdä koulujuttuja”. Tablettien myötä he tekevät enemmän projektitöitä ja porukalla, myös läksyjä tehdään ryhmänä materiaaleja jakaen ja keskustellen skypen yli.

    Tosin jo ala-asteella on toisten auttaminen sallittua, esimerkiksi oma matikassa nopea ja innostunut muksu sai henkilökohtaiseksi tavoitteeksi matematiikan tunnilla miettiä, miten opettaisi hitaammille oppijoille tehtävät ja sen jälkeen auttaa heitä. Parilla pojalla taas oli hyvän käytöksen palkkana mahdollisuus käydä teknisen työn luokassa korjaamassa koulun rikkoutuneita huonekaluja ja samalla valmistuivat esimerkiksi ääntä ja valoa sisältäneet lavasteet halloween-discoon. Nyt sama opettaja on toisella lapsellani ja juuri eilen näimme oppituntien puitteissa toteutetun teatteriesityksen. 9-10-vuotiaat vastasivat mainosjulisteiden tekemisestä, roudaamisesta, näyttämötekniikasta, puvustuksesta, lavastuksesta ja muusta näyttelemisen lisäksi.

    Mutta pienen kaupungin yhden kyläkeskuksen yhtenäiskouluun on sattunut oppimisympäristöistä väitellyt rehtori, joka haki tekesin tuet sähköisen järjestelmän uudistamiseen ja lisäksi lapsille on hyvässä koulussa sattunut vielä niitä parhaita superopettajia, jotka normaalin tuntikehyksen puitteissa ja ilman erillisiä kerhoja tuottavat kaikenlaisia projekteja.

    Ne monet parhaat jutut on keksitty jo, veikkaisin. Ne vain pitäisi saada säännöksi eikä poikkeukseksi.

    Koulumme meininkiä esim. http://oppimaisema.fi/?290&project_id=241

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Mukava kuulla, että lapsiesi kouluissa on tehty jo aika paljon. Jos todellakin on niin, että projekteja tehdään paljon aineiden välisenä, asiat ovat todella hyvin. Ala-aste, jota itse kävin ei yleensä tarjonnut edes auttamismahdollisuutta ja, mitä sieltä suunnasta kuulee, huonoon suuntaan on menty esim. teknologian kiellon takia. Onneksi nykyinen kouluni on oikein hyvä. Kivaa jos tuollainen mahdollisuus teillä on luovaan ja innovatiiviseen toimintaan alakoululaisilla. Ehkä pitäisin itse vielä mielekkäämpänä, että teknisen työn luokka olisi ajoittain kaikille auki omiin ja koulun projekteihin (tai siis silloinhan ne ovat samaan aikaan kumpaakin 😀 ), mutta hyvä näinkin. Ja, tiedän kyllä etten ole yksin, totta myöskin viimeinen lause. Jatketaan hyvää työtä!

      Reply
  6. Jaro Larnos

    Hyviä ajatuksia…

    Mutta itselläni heräsi muutama kysymys.

    Otit puheeksi mm. Android-laitteella käytettävät pilvipalvelut. Entäpä, jos palveluntarjoaja jokin päivä keksiikin poistaa käyttöoikeutesi vedoten rikottuihin käyttäjäehtoihin? Tätä lienee jo tapahtunut, mm. Google on poistanut alaikäisten (alle 18v.) sähköposti-, Gplus- ym. tilejä.

    Mainitsit myös Skypen. Olenko väärässä, jos oletan, että sen sijaan, että koulussa tuputettaisiin tietoa ja oppia, siellä tulisi mielestäsi pakottaa ja sitoa oppilaat tiettyjen yritysten tuotteisiin (lue: käyttöehtoihin) ja niiden ongelmiin (suljettu lähdekoodi, puutteellinen tietoturva) jo lapsesta pitäen?

    Miten luulisit vapaiden, avoimeen lähdekoodiin perustuvien ohjelmien (Linux ym., ei siis Android appsien tai useimpien pilvisovellusten) pärjäävän koulussa? Ainakin niiden filosofia vapaudesta on lähempänä omaasi.

    – Sienet biologiaa ja köksää yhdistävänä tekijänä

    Erinomainen idea, mutta saattanee lähemmin tarkastellen osoittautua logistiseksi painajaiseksi lukujärjestyksiä suunnitteleville.

    Muutoin olenkin samaa mieltä. Opiskelun vapautta, avoimuutta sekä terveellisiä työtapoja koulut tarvitsevat kipeästi ja sen kaltaiselle uudistukselle olisi selkeästi tilausta. Kukahan ryhtyisi toimeen?

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Jos jenkkikäytännöt iskevät järjestelmällisesti alle 18- vuotiaisiin suomalaisiin (tuskimpa), on tiedostot oltava myös jollain omalla muistilla.
      Skypeä en nimellisesti maininnut, vaan pikemminkin viittasin Google Hangoutsiin, mutta sillä nyt ei ole väliä – en missään nimessä halua kahlita oppilaita tiukasti kaupallisten palveluitten orjiksi vaan esitin tässä vain kaksi esimerkkiä jotka ovat minun hyväksi kokemiani. Vapaista, avoimen lähdekoodin sovelluksista olen hyvin kiinnostunut ja totta tosiaan pidän niihin liittyvää katsomusta ja etiikkaa hyvänä. En vain valitettavasti ole vielä tarpeeksi perehtynyt erilaisiin avoimiin mahdollisuuksiin koulukäytössä, jotta olisin voinut niistä hyvin kertoa tässä. Google on minusta kuitenkin ihan kohtuullinen vaihtoehto koska sillä on joitakin liitoksia vapaaseen lähdekoodiin ja esim. googlen soveltama filosofia työntekijöiden suhteen on innovatiivinen. Esimerkiksi Applen tuotteiden käyttöä en äärimmäisen sulkeutuneisuuden takia taas tue. En kuitenkaan halua kokonaan poissulkea kaupallisten palveluiden käyttöä koulussa. Erilaisia avoimia sovellutuksia saa liittää vastauksena tähän.

      Aineiden rajattomuutta lähestyisin lähinnä siten, että lukujärjestyksen laatimisen jälkeen voidaan niillä resursseilla toteuttaa erilaista, vaikka tokikaan kaksoistuntien lisääminen ei olisi pahitteeksi. Ja, pitkällä aikavälillä, tähtäimessäni on lukujärjestysten poistaminen kokonaisuudesssaan rajattomuuden lisäämiseksi tai niiden teon siirtämistä osin oppilaille (tätenkin voimme vähentää laatijain vaivaa).
      Toimeen on jo ryhtynyt minun lisäkseni moni. Kaikki vaan mukaan 🙂

      Reply
  7. Helena Sorsa

    Aivan huikean hyviä ideoita! Google toki voi siviilikäyttöoikeudet poistaakin, mutta onneksi tarjoaa kouluille omaa GAFE-palvelua, jossa nuo kaikki esittämäsi asiat toimivat laillisesti. Itse lukujärjestyksiäkin tekevänä opettajana varmasti köksän sienet saattaisivat aiheuttaa painajaisia, mutta hyvillä yöunilla ne yleensä onnistuu ratkaisemaan, jos tahtoa on.

    Ja tahtoahan on, jokainen meistä (opettajista) voi aloittaa muutoksen omassa opetuksessaan jo tänään. Tai no, nyt on perjantai-ilta, että maanantaina viimeistään.

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Kiitos! Google Apps for Educationia en ole itse päässyt käyttämään, mutta varmaankin on vielä parempi ja optimoidumpi koulukäyttöön kuin peruspalvelut. Meillä tehtiin niin että käytettiin yksi köksäntunti sienestämiseen. Kävelyäkin kertyi viitisen kilometriä. Lisäksi kasilla käydään marjassa. Tästä sadosta (hirveästi tatteja) teimme sitten seuraavalla kerralla itse valitut sieniruuat. Toisaalta ensin mainitut voisi hoitaa bilsassa ja lisätä yhteyteen vielä lajintunnistusta, sienen rakenteen opettelun (ei tarvi opetella samaa luokassa erikseen!) ja muuta sellaista, mikä nyt aiheeseen sopiikaan. Helppoa tämänkaltaisia juttuja on tehdä lukujärjestyksen puitteissa, tosin kaksoistunteja vaatii.
      Kyllä muutos mukavasti muhii mielessä viikonlopun tai syysloman ylikin 🙂

      Reply
  8. Elina

    No huh – tämäpä oli Innostavin ja ilahduttavin lukemani syväluotaus pitkiin aikoihin! Ehkä meillä pitäisi perinteisten puolueidemme lisäksi olla oppimispuolue, joka saisi ajettua mm. näitä rakenteellisia uudistuksia läpi…Joo ja oppimisministeriö ja -ministeri meiltä puuttuu myös!

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Kiitos paljon! Totta, opetuksesta oppimiseen. 🙂

      Reply
  9. janne taipale

    Loistavia näkökulmia, pohdintoja ja ratkaisuehdotuksia! Vetämäni paikallinen Visio2020- projekti liittyen tulevaisuuden kouluun pohtii juuri samoja teemoja.

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Kiitos ja onnea projektiin 🙂

      Reply
  10. tero siivonen

    Hyvin kirjoitettu juttu, asiaa. Liian tärkeä asia jättää opettajien komiteoiden vastuulle, tarvitaan opiskelijoiden joukkovoimaa!!!

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Tiimwörkkiä! 😀

      Reply
  11. Annika Kivistö

    Moi Paavo, kiitos ajatuksia herättävästä, monipuolisesta kirjoituksestasi, olipa loistava avaus open lomalle 🙂 Tutustun innostamanasi ainakin Evernoteen ja Skitchiin. Drive onkin jo käytössä, olemme tehneet sillä tehtäviä yhteisöllisesti, on niin mainio tuo ominaisuus, että monta oppilasta voi muokata samaa dokumenttia.

    Sienestystä en malta olla kommentoimatta – juuri noin! Lisäksi lähimetsästä, tienvarsilta ja omasta pihasta kerätyillä kasveilla ja marjoilla voi tehdä kasvivärjäystä, jolloin saadaan yhdistettyä biologia, käsityö, kemia, matikka jne. – vain mielikuvitus on rajana (jokamiehenoikeuksista kasvien, värjäysmateriaalien, erilaisten vesien tutkimiseen eli vertaa vaikkapa sadeveden ja vesijohtoveden vaikutus värjäystulokseen) Kokeilimme Otalammella pienesti ja pitää vielä jatkotyöstää monipuolisemmaksi ja toteuttaa niin, että oppilaat saavat tutkia ja koota tietoa kasveista ja värjäyksestä itse (yhdessä) omilla laitteillaan tai koulun tableteilla.

    ….ja supermahtavaa, että jaat ajatuksiasi ja vaikutat asioihin rohkeasti, juuri tätä tarvitaan!

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Moi vaan.
      Erittäin hyvä juttu toi kasvivärjäysprojektin kautta tapahtuva aineita ja aiheita luovasti sitova oppiminen, ainakin alakouluun, ja miksei yläkouluunkin jos noin monen aineen opettajat saa mukaan projektiin. Itse värjäsimme lankoja kasviväreillä valinnaiskemian tunnilla mutta se ei tarjonnut noin monipuolista näkemystä aiheeseen. Tällaisia monen aineen projekteja ovat muutkin tehneet, esimerkkinä laude.fi, ja olisi kyllä oivallista jos ne olisivat koulussa arkipäivää.
      Kiitos kehuista. 🙂

      Reply
  12. Sakari Männikkö

    Moikka Paavo ja kiitos upeasta kirjoituksesta (,jossa tosin on kohtia, joisin haluaisin hieman sanoa jotain.)

    Sinulla on paljon fiksuja ajatuksia ja hyvä niin, koska maamme tarvitsee tulevaisuudessa todella paljon älykkäitä ja innovatiivisia tekijöitä niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. On hirveän vaarallista kirjoittaa edes vastauksessa, kuten kirjoitit – siitä voi oikeasti joku loukkaantua tosi syvästi.

    Kuten hyvin tiedät, minä katson koulumaailmaa toiselta kantilta kuin sinä – ensinnäkin ikäni (lähes 60) ja työni takia. Joudun kiinnittämään huomioni asioihin, jotka eivät kuulu muille kuin opettajalle ja kenties sille oppilaalle, jota ko. asia koskee.

    Koska iästäni ja reippasti yli kolmenkymmen vuoden työkokemuksesta huolimatta olen edelleen avoin uudelle, juttelen tästä mielelläni. Näet minut siellä koululla lähes päivittäin – tule kysymään, kertomaan, ehdottamaan ja otan myös mielelläni teknistä apua vastaan.

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Kiitos kehuista.
      Pahoittelen hirveästi, että menin sanomaan eräässä kommentissa siten kuten menin, olen nyt poistanut sen.
      Pyydän #anteeksi niiden puolesta jotka ovat mahdollisesti pahoittaneet mielensä, en ole todellisuudessa paljon
      alakouluja nähnyt, eikä tämä ollut oikea lähestymistapa.
      Mukavaa jos voin tulla puhumaan. Meinasin tulla kouluunne tettiinkin mutta menin MTT Vakolaan, koska
      olen muutenkin niin paljon koulun kanssa tekemisissä.

      Reply
      1. Sakari Männikkö

        Hyvä näin. Kaikesta oppii ja elämä on jatkuvaa oppimista. Palataan asiaan…

        Reply
    2. Mikko Jordman

      Moi Sakke!
      Hyvä, että puutuit tuohon. Sanavalinta oli tosiaan huono ja jyrkkä. Jossain näkyy ikä tässäkin asiassa.

      Mistä tuo nousi? En viitsisi alkaa tämän kirjoituksen kommenteissa keskustella yhden koulun asiasta. Paavolla on kuitenkin perusteita mielipiteelleen, vaikka sen olisi voinut toisinkin ilmaista. Paavo varmaan muokkaa vähän vastaustaan fiksummaksi, mutta asiasta kannattaa tosiaan keskustella 🙂

      Reply
      1. Sakari Männikkö

        Huomenta Mikko

        Nuoruuden into se on vahvaa ja on hyvä, että asioita opitaan kokemalla. Mielipiteet ovat oikeutettuja ja kun niitä pystyy perustelemaankin, niin silloinhan se on oikein. Kuten itsekin toteat, asioita on hyvä oppia ilmaisemaan rakentavasti ja iän karttuessahan sitä opitaan lisää. Mielenkiinnolla odotan hänen tapaamistaan – uskon vahavsti saavani hyviä ideoita tähän vanhaan päähän.

        Reply
  13. Merja Laine-Sjöström

    Loistavaa! Loistavaa! Nyt kun tekniikka tuo rajattomasti mahdollisuuksia, niin ihmettelen tässä samalla kustantamojen hidasta syttymistä teknologian mahdollisuuksista: digikirjat ovat todellakin vain kuin skannattuja kirjoja, vaikka mahdollisuuksia erilaisiin materiaaleihin on. Opiskelijahan voisi muokata omaa oppimisalustaansa itsensä näköiseksi, valmis opiskelumateriaali olisi siis keskeneräistä, ja opiskelija täydentää sitä.

    Ongelma on myös koulun fyysiset rakenteet ja kalusteet. Yhteenvetona kirjoituksestasi voisi sanoa, että jos vanhat ratkaisut eivät tuota uusia tuloksia ja oppimis- / opetuselämyksiä, niin eiköhän olisi aika vaihtaa ratkaisut radikaalisti uusiksi. Uskon, että opettajissa löytyy kyllä innovatiivisuutta, kunha koulun johto tukee niitä. Rahan kohdentamista tulisi siis miettiä: velvoitetaan opiskelijoita omiin laitteisiin, mutta koulu panostaa koulurakennuksen ja kalusteiden päivittämiseen.

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Kiitos! Juu, sähköinen oppimateriaali mahdollistaa tekstin sisään kirjoittamisen ja erilaiset audiovisuaaliset materiaalimuodot. Olen itsekin huomannut, että moni opettaja on kiinnostunut ja tekee paljon etenkin teknologian käytön edistämisessä meidän koulussamme. Varmasti mielenkiintoa löytyy myös rakenteellisten ratkaisujen muuttamiseen ja oppilaiden vapauden ja vastuun edistämiseen. Koulurakennuksen ja kalusteiden päivittäminen ei sinänsä ole huono asia ja tulee joskus pakolliseksi, mutta silloinkin, kun raha kohdennetaan tähän, voi sen käyttää hyvin järkevästi tilojen muuttamiseen uudenlaisiksi ja pulpetit korvaaviin työpisteisiin ja kalusteisiin.

      Reply
  14. Marja Oilinki

    Mahtavaa! Kun toimii opettajana, tarvitsee välillä ihan kunnon ravistelua, ettei aina tekisi asioita vain entiseen tapaan miettimättä, perustuuko se mihinkään. Samoin digioppimateriaalin teossa täytyy yrittää olla avoin erilaisille ideoille (onneksi osa digikirjoista on jo paljon muutakin kuin digitalisoituja paperikirjoja, toivottavasti isot kustantamot saavat myös rohkeasti uudistettua oppikirjaformaattia 2000-luvulle). Kunpa saataisiin koulujen arkkitehtuuri, varustelu ja kalustus uusiksi – riittävästi nettikioskeja, lainatabletteja, ryhmätyötiloja, hiljaisia työtiloja, videopajoja, seisomapulpetteja, viihtyvyyttä. Kunpa opetussuunnitelmat ajateltaisiin uusiksi ja koulussa voisi vaikka suorittaa taitotasodiplomeja ajattelussa, tieteellisessä ymmärryksessä, luovuudessa, digitaidoissa, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa! Uskonnonopettajana olen pahoillani siitä, että uskonnonopiskelu ei ole tuntunut mielekkäältä. Mitä ehdottaisit – mitä taitoja uskontoihin liittyen olisi hyvä olla, jotta ihmiset eivät olisi niin järjettömän ennakkoluuloisia kaikkea vierasta kohtaan? Mitä elämänkatsomustiedon opiskelun hyviä juttuja (sisältöjä ja menetelmiä) voisi siirtää uskontoon – jos oppiaineet toistaiseksi nyt kerran pysyvät sellaisina kuin ne nyt ovat?

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Kumpa saataisiikin nuo kaikki! Jotkin noista vaativat isoja rahallisia satsauksia, toiset ainoastaan päätöstä muutoksesta, ja näistä jälkimmäisistä on helpompi aloittaa. Esim. hiljaiset tilat ovat hyvä idea, mutta tällainen muutos vaatii myös muutosta ainetuntejen sitoutumisessa luokkatiloihin tai sitten oppiainejärjestelmässä sinänsä.
      Uskontoa voisi parantaa lisäämällä keskustelua ja oppilaiden omien näkökulmien esille tuomisen ja oman maailmankatsomuksellisen pohdinnan mahdollisuutta. Uskonnossa voisi olla syvällisiä, uskontokuntaan liittymättömiä (mahdollisesti filosofisia, hengellisiä tai teologisia) pohdintatehtäviä ja uskonnon merkityksellisyyttä voisi tuoda esille yleisesti ja henkilökohtaisesti. Uskonto itsessään ei ole nykyään uskonnon tunneilla juurikaan käsittelyssä. Keskittyä voisi oman uskonnon käytäntöjen ja historian sekä nykyisten maailmanuskontojen käytäntöjen lisäksi (tai osittain sijasta) uskon ja uskonnon peruskäsitteisiin, suhteisiin ja sidoksiin muuhun yhteiskuntaan sekä uskonnon syntyyn, kehitykseen ja (esim. eettiseen) tehtävään. Noista viimeisiä ei kai ainakaan meillä ole koskaan koulussa käyty.
      Siinä oli joitakin minun ideoitani, ideoitapa vain.

      Reply
      1. Marja Oilinki

        Kuulostaa opettajan näkökulmasta lukion uskonnon sisällöiltä, ja kovasti yritämme tehdä työtä, että uskontoa tarkasteltaisiin juuri ilmiönä, jolla on vaikutusta ja vuorovaikutusta moneen suuntaan. Oman maailmankatsomuksen muodostaminen on minustakin tärkeämpää kuin melkein mikään muu – siihen tulee koulussa olla aikaa, samoin keskusteluun kaikesta mahdollisimman avoimessa ilmapiirissä.

        Reply
  15. Pingback: Koulun kaksi isoa ongelmaa ja kaksi ratkaisunty...

  16. Mia

    Mainio kirjoitus, paljon hyviä ideoita! Ja kyllä tuo sienten käyttäminen köksässä onnistuu ilman lukujärjestyksen miettimistäkin. Kerätyt sienet puhdistetaan ja pakastetaan keräyspäivänä ja käytetään sitten seuraavilla köksän tunneilla. Kokeiltu on! Näitä ideoita ja ideoijia tarvitaan lisää!

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Kiitos 🙂

      Reply
  17. Pauliina Ruokokoski

    Moi Paavo!
    Kiitos hienosta ja ajatuksia herättäneestä tekstistäsi. Tekstisi koskee juuri niitä asioita joiden kanssa kouluissa tällä hetkellä ”painitaan”. Itse päätin syksyn alussa myös ryhtyä paperittomaan elämään siirtyessäni uuteen työpaikkaan. Olen tehnyt muistiinpanot, kerännyt opetusmateriaalia ja suunnitellut oppitunnit Android-tabletilla. Evernote-ohjelma toimii myös mielestäni hyvin muistiinpanojen tekemisessä. Tabletin hyödyntäminen opettamisessa ei ole ollut niin saumatonta kuin olisin toivonut.
    Olen myös huomannut että nuoret ovat hyvin ennakkoluulottomia käyttämään erilaisia välineitä oppimiseen. Ja olisi tärkeää että niitä koulussa käytettäisiin monipuolisesti. Monilla nuorilla laitteiden käyttö jää ns. viihdekäyttöön. Esim. kuvankäsittelyohjelmat tai piirto-ohjelmat ovat aivan vieraita. On toki oppilaita jotka neuvovat opettajaa ed. mainuttejen ohjielmien käytössä. Osaamiserot ovat suuret, niin oppilailla kuin varmaan opettajillakin.
    Myös koulujen resurssit, laitteet, ryhmäkoot ym. vaikuttavat. Mutta hiljaa hyvää tulee, kaikkein tärkeintä on oma motivaatio ja innostus! Hienoa Paavo että olet uskaltanut lähteä ”kulkemaan omaa polkua”. Ja muista myös valokuvaamisen mahdollisuudet muistiinpanojen tekemisessä. Tiedän että olet myös taitava valokuvaaja

    Reply
  18. Leena Pöntynen

    Hieno postaus, linkkaan sen omaan blogiini! Tervetuloa myös sinne kommentoimaan!

    Reply
    1. mikkojoo

      Siinäpä teitä on kaksi viisasta toisianne kommentoimassa. Leena, sinun blogisi on parasta, mitä OPS-rintamalla Suomessa löytyy 🙂

      Reply
  19. mikkojoo

    Ja Leenan blogi ”OPSia etsimässä” löytyy Leenan nimeä tuossa yllä klikkaamalla tai suoraan tästä: http://www.opsiaetsimassa.vuodatus.net/

    Reply

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Menu Title