Suomen rajat

Suomalaisuus on erikoinen käsite, kuten kansallisuudet tuppaavat olemaan. On kauan, aivan erilaisista ideologisista ja yhteiskunnallisista lähtökohdista ja näkökulmista mietitty sitä (tai pidetty itsestäänselvyytenä), mitä (Suomen) kansallisuus on, mitä se tarkoittaa ja miten siihen pitäisi suhtautua ja sen perusteella toimia. Mihin kansallisuuden, esim. suomalaisuuden rajat vedetään? Kuka on suomalainen, kuka ei?
Minä aion tässä miettiä kyseisiä kysymyksiä historian ja erilaisten suomalaisiksi jonkun lukemien yhteisöjen kautta.

Human_migration_out_of_AfricaAsutus  saapui Suomeen kivikaudella n. 10-11 tuhatta vuotta sitten. Ensimmäisten kulttuurien kuten Suomusjärven kulttuurin kansojen tarkkoja tuloreittejä (eikä myöskään kieliä, jotka kuitenkin indoeurooppalaisia olivat) ei ole onnistuttu jäljittämään tieteen avulla, mutta on oletettu heidän olleen etelästä, kaakosta ja skandinaviasta kulkeneita kansoja, esimerkiksi ”kantasaamelaisia”. Tai, jos vielä varovaisempia ollaan, selville on saatu ainakin se, että suomalaisten geeniperimä on alkujaan eurooppalainen, ei aasialainen kuten joskus on ajateltu. Geenitutkimuksen perusteella suomalaisten geeniperimä on hyvin läheinen esim. ruotsalaisille ja virolaisille sekä muille balteille, mikä kertoo varhaisista suhteista näihin kansoihin ja myös suomalaisten tuloreiteistä, ainakin se kertoo, etteivät suomalaiset olleet kotoisin esimerkiksi Venäjän alueelta. Toisaalta silti itäsuomalaisilta on löydetty pieni mutta selkeä itäinen vaikutus, erona länsisuomalaisiin. Tämän geneettisen eron on havaittu olevan suurempi kuin esim. brittien ja pohjoissaksalaisten välisen, mikä kertoo siitä, etteivät kulttuuri ja genetiikka aina kulje käsi kädessä.

800px-Uralilais‐jugagiiriset_kieletHaplogroups_europeNo eivätpä tokikaan! Vaikka suomalaisten geenit ja täten suomen kansan juuret tulivat (suurimmaksi osaksi) Euroopasta, sen sijaan Suomen kieli tuli idästä. Suomen kieli kuuluu uralilaiseen kielikuntaan, toisin kuin enemmistö eurooppalaisista kielistä jotka kuuluvat indoeurooppalaiseen kielikuntaan. Uralilaisen kielikunnan nimi kertoo, että siihen kuuluvia kieliä puhutaan (tai puhuttiin, sillä monen kielen tulevaisuus nnäyttää synkältä) Uralilla. Yksinkertaisesti voidaan sanoa näiden kielten puhuma-alueen olevan uralin länsipuolinen Venäjä ja itämeren ympäristö (kieliä esim. suomi, viro ja karjala) sekä Unkari (johtuu siitä, että ugrilaisten kielten puhujat omaksuivat turkkilaismaisen, vaeltavan elämäntavan ja asettuivat kohtuullisen kauas muusta suvustaan).  Miten tämä sitten voi olla mahdollista? Miten kieli ja kansa voivat olla noin eri alueilta kotoisin? 1900- luvulla vallalla oli teoria Volgan mutkasta uralilaisten kielten kantakotina. Tällöin myös kieli ja kansa (osin nationalismin takia) sekoitettiin usein toisiinsa ja täten ajateltiin Suomen kansan vaeltaneen idästä Itämerelle (nykyään on muuten vallalla teoria, jonka mukaan suomen kantakieli olisi syntynyt itämeren toisella puolen, nimittäin Virossa, ja sitten kulkeutuneen Suomeen, muttei siitä sen enempää)

Nykyään vastaavan alkukodin sijaintia ei noin varmasti tiedetä, vaan ajatellaan sen sijainneen jossain Venäjän havumetsävyöhykkeellä. Tältä vyöhykkeeltä kieli kulkeutui joittenkin ihmisten (ehkäpä juurikin se ”selkeä itäinen vaikutus” äskeisessä kappaleessa) mukana myös Suomeen joitakin tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua.

Carl_Bengts_Rössin_kujaOn selvää, ettei suomalaisuuden käsitettä tuolloin ollut. Nykyisen suomen alueen muinaisilla asukkailla ei yleensä ollut mitään sidettä (paitsi kieli jossain määrin) aikana, jolloin ihmiset eliät pienissä kyläyhteisöissä. Eivät nykyisen suomen alueelle ensimmäisenä muuttaneet ihmiset, eivät myöhempinä kivi- pronssi- ja rautakauden vuosituhansina muuttaneet ihmiset, eivät ihmiset joiden suku oli elänyt Suomen alueella jo tuhansia vuosia, tienneet olevansa suomalaisia tai mihinkään muuhunkaan kansaan kuuluvia tai edustavansa mitään muuta kuin itseään ja omaa perhettänsä ja kyläänsä. Muinaisen ihmisen maailma oli pieni ja viereisen kylän tai heimon asukkaat olivat, jos eivät vihollisia, eivät kuitenkaan samaa yhteisöä.

FinnishDialects

Suomen murteet

Suomen heimot ja murteet (ja täten myös ainakin jonkinlaiset, kyläyhteisöä laajemmat yhteisöt) alkoivat hahmottua rautakaudella, joitakin satoja vuosia jälkeen ajanlaskumme alkua. Tällöin suomen kieli oli saapunut idästä, toisin kuin kansa, joka oli tullut toodennäköisesti etelästä. Itäisen itämeren alueella puhuttiin tällöin kieliä, jotka olivat kontaktissa keskenään ja joissa tarkkaa ”Suomen kielen rajaa” ei olisi voinut määrittää. Suomen alueella puhuttiin idässä muinaissavoa ja muinaiskarjalaa, läntisellä rannikolla taas muinaisviron kanssa kosketuksissa ollutta ”muinaissuomea”. Hämeen murre kehittyi muinaissuomesta sisämaahan siirtyneiden ”varsinaissuomalaisten” kielen erikoistumisesta (sisämaan suomalaiset jäivät lähes kokonaan ilman esim. germaanista lainasanastoa, joka rannikkoseuduille siirtolaisuuden ja kaupankäynnin mukana kulkeutui). Toisaalta lounaissuomalaisen eli ”varsinaissuomalaisen” heimon on ajateltu polveutuvan virolaisten lisäksi hämäläisistä eli tässäkin tapauksessa kieli on kulkenut eri suuntaan kuin geeniperimä.

220px-Girl_from_Karjala

Oppikirjassa opetettu stereotyyppi ”karjalaisen tytöstä”

Flag_of_Karelo-Finnish_SSR_(1940-1953).svg

On niitä vaiheita ollut.

Tärkeimmiksi suomalaisiksi heimoiksi on luettu juurikin hämäläiset ja karjalaiset. Ja tietysti heimoista on ollut historiassa myös erilaisia stereotyyppejä: Hämäläisiä on pidetty harkitsevaisina, luotettavina, hitaina, huolellisina ja sitkeinä, karjalaisia taas eläväisinä, iloisina ja musikaalisina. Historiallisesti hämäläisiä, ja muutenkin läntisiä suomalaisia, kuten nimi ”Varsinaissuomi” kertoo, on pidetty oikeampina suomalaisina kuin karjalaisina. Periaatteessa kyseessä olikin vähintäänkin kaksi eri heimoa, tai jopa kaksi eri kansaa. Yksi tärkeä hämäläisiä ja karjalaisia erottava tekijä oli kieli. Karjalan kielellä ei nimittäin (vaikka itämerensuomalainen kieli onkin) ole virolaisperäistä syntyä. Ja, vaikka suomen nykyiset itämurteet pohjautuvatkin karjalaan, pidetään rajantakaista karjalaa omana kielenään, toisin kuin suomen itämurteita. Tämä johtuu siitä, että nykyisen suomen itämurteet ovat kehittyneet suomen yleiskielen suuntaan, toisin kuin rajan toiselle puolelle jääneen karjalan murteet jotka ovat pysyneet omaleimaisempina. Suomen historiassa kielen kehittäjät ovat usein pitäneet läntistä suomen kieltä joko ”ainoana oikeana suomena” tai sitten ”ruotsin saastuttamana”. Murteiden puhumista on myöskin pidetty suomen historiassa alhaisena ja halveksuttavana. Tämä ja ihmisten kanssakäyminen on johtanut siihen että Suomen alueella puhutaan nykyään vain yhtä kieltä, vaikka kieli yhä rikasta onkin.

images

Poroistaan saamelaiset tunnetaan?

 Itäisten ja läntisten heimojen lisäksi saamelaisilla ja kainuulaisilla on nykyään selvät identiteettinsä pohjoisina heimoina. Äidinkielen opettajani kehoituksesta en ole yrittänytkään perehtyä saamelaisiin (se olisi hänen mukaansa ollut liian vaikeata) mutta mainitsen, että on tärkeää ottaa huomioon, että saamelaiset, nuo Suomen alkuperäisasukkaat (joiden alkup. tulosuunta ja kieli lienevät eurooppalaista alkuperää) elivät aikoinaan kaikkialla Suomessa eteläsuomea myöten. Aikaisempaa käsitystä vasten heidän ei kuitenkaan nykytiedon valossa uskota vetäytyneen Lappiin uusien asukkaiden tullessa ja levittäytyessä (savolaiset kun tuppasivat levittäytymään vähän kaikkialle, kuten kohta selviää), vaan he ovat mukautuneet uudisasukkaiden elämään. Kaikki lappalaiset eivät ole perinteisesti kaikkialla hoitaneet poroja. Toinen pohjoinen heimo, kainuulaiset ei sekään ole niin erityisen perimmäisen pohjoinen heimo, koska kyseinen heimo ”syntyi” vasta 1800- luvulla. Muut pohjoiset suomalaisten ryhmät sen sijaan ovat varsin kiintoisia. Aikana, jona suuri osa Suomen alueesta oli Ruotsin vallan alla (n. 1200 – 1809 jKr. eli aikana, jona Suomi liitettiin läntiseen kristikuntaan ja otti ensi askeleensa eurooppalaisuuteen) ei Suomen ja Ruotsin rajaa ollut. Tänä aikana, paitsi että Ruotsalaisia muutti paljon Suomeen ja synnytti Suomen historiallisen eliitin eli suomenruotsalaisen kansan, muutti myös suomalaisia nykyisen Ruotsin ja Norjan alueelle, niin merta pitkin Tukholmaan ja muihin kaupunkeihin kuin maateitse pohjoisesta. Kun Suomi myöhemmin joutui Venäjän vallan alle, jäi asutus Ruotsin ja Norjan alueella ja kehittyi kauemmas Suomalaisesta alkuperästään. Esimerkkeinä tällaisista ryhmistä voidaan nimetä länsipohjalaiset ja metsäsuomalaiset.

”Hankala oon Emma Kiviniemelä ko häätyy kombineerata mammaelämää, työelämää ja kans käsipallokariääriä elittitasola. Ja hyviä sopimuksia on huonosti vaimoittensportissa. Ida Brännström kohtasi Emman.”
– Lainaus ruotsinsuomalaisen sisuradion meänkielisestä meänraatio-uutisesta
800px-Flag_of_Tornedalians

Meänmaan flakun symboliikkaa

Karta_Meänmaa_Original

Tornionjokilaakson kartta

Länsipohjalaiset on länsipohjassa tornionjokilaaksossa eli pohjanlahden perällä asuva vähemmistö, johon nykyään kuuluu n. 60 000 henkilöä, joista noin puolet Ruotsin puolella. Hämäläisten ja Karjalaisten uskotaan tehneen eräretkiä Ruotsin alueelle jo ennen toista vuosituhatta, mutta n. 1400- luvulla vakiintui alueelle suomalaisasutus, joka levisi laajemmalle sitä seuraavina vuosisatoina. Vuoteen 1809 he olivat täysin suomalaisia mutta kyseisenä vuonna solmitussa Haminan rauhassa länsipohjalaiset jäivät eri puolelle kuin muut suomalaiset. Sen jälkeen alkoi alueen ruotsalaistaminen jolloin yritettiin korvata suomen kieli ruotsilla. Alueen asukkaille syntyi kuitenkin oma kansalaisidentiteetti kuten muillekin suomalaisille. Aikana, jona Suomi oli Venäjän vallan aikana, oli alueen kieli kehittynyt kauemmas suomen kielestä. 1900- luvulla kirjailija Bengt Pohjanen keksi alueelle nimen Meänmaa ja suomesta erikoistuneelle kielelle nimen meänkieli. Ruotsissa nykyään, samantasoisen ruotsalaistamisen loputtua meänkieli on saanut saamen ja suomen lisäksi virallisen vähemmistökielen aseman. Suomessa meänkielen katsotaan kuitenkin olevan suomen yksi murre, koska se eroaa suomen yleiskielestä vähemmän kuin jotkut Suomen alueen sisällä puhuttavat suomen murteet. Viime vuosina meänmaa on saanut oman lipun, omat yhdistyksensä ja lehtensä sekä oman kansallispäivän. Loppu hyvin kaikki hyvin, vai?

NGF476513

Eero Järnefeltin ”Raatajat rahanalaiset” kuvaa hyvin metsäsuomalaisten elämää.

Kaikkialla ei ole käynyt yhtä hyvin. Toinen, aikoinaan suuri heimo oli metsäsuomalaiset. He olivat suomalaisia, enimmäkseen savolaisia, 1500-luvulta alkaen erittäin suurelle alueelle Ruotsin keskiosista Norjan Lappiin muuttaneita erämiehiä. Yksi tarina tästä, selittämättömästä levittäytymisestä on se, että Ruotsin valtakunnan asukkaat (suomen alue siis kuului Ruotsiin, öhöm.) saivat asumattomien erämaiden asuttamisesta noina aikoinan palkinnon. Myöhemmin kuitenkin alkuperäiset maanviljelijät kävivät vihamielisiksi metsäsuomalaisia kohtaan. Lisäksi kaskenpoltto, metsäsuomalaisten tärkeä elinkeino kiellettiin. Ruotsalaistamistoimet iskivät metsäsuomalaisiin rajusti. Määräysten mukaan jokaisen, joka ei suostunut oppia Ruotsia, talo poltettiin ja hänet julistettiin lainsuojattomaksi.  Metsäsuomalaiset unohdettiin moneksi vuosisadaksi ja kun 1800- luvun alussa Carl axel Gottlund kiinnostui heidän suojelemisekseen, ei paljoa ollut tehtävissä. Viimeiset suomea taitaneet metsäsuomalaiset kuolivat 1960- luvulla. Nykyään heistä muistona ovat vain  paikannimet ja ”suomalaismetsät”. Yksi metsäsuomalaisryhmä on kveenit (kveeni- nimi on paljon heimoa vanhempi, se esiintyy jo norjalaisessa tarustossa). Norjassa heillä on myös vähemmistökansan asema, mutta tosiasia on, että nykyiset metsäsuomalaiset ovat suurin piirtein vailla omaa identiteettiään koska ovat niin varhain täysin sekoittuneita ruotsalaisiin ja norjalaisiin.

Aleksis_Kivi

Aleksis Kivi rakensi omalta osaltaan Suomea.

Niin niin, Venäjän vallan alle. Mutta jos ruotsissa oli ruotsalaistamista, eikö Venäjälläkin venäläistämistä? Miksi Suomi sai säilyttää kielen, suurimmaksi osaksi kulttuurinkin? Syy tähän on varmaan paitsi se, että Suomi oli Venäjän autonominen osa, tärkeä syy (ja myös varmaankin edellämainitun kantasyy) oli, että suomensuomalaisia oli kovin paljon. Ja koska Suomi oli Ruotsin vallan aikana ainakin jokseenkin kiinni lännessä ja Euroopassa, oli suomeen kantautunut myös nationalismi, kansallisuusaate. Koko sen ajan, jonka Suomi oli 3009425719_22ed96d23f_zVenäjän alaisuudessa, muhi Euroopassa aate, joka voimisti suomalaistenkin tuntoa kansallisuudestaan.  Muun muassa Elias Lönnrot ja J.V.Snellman estivät venäjää venäläistämästä tätä vahvaa kansakuntaa, joka jatkuvasti nousi omanarvontunnossaan. Kun Suomi lopulta onnistui tavoitteessaan ja itsenäistyi 6.12.1917, ja varsinkin, kun suomen alue pienentyi sodissa Neuvostoliitoksi muuttunutta Venäjää vastaan, jäi kuitenkin jälleen kerran joitakin suomalaisiksi luettuja kansakuntia rajan taakse, nämä kuitenkin itä- eikä länsipuolelle.

Sweden_1658

Ruotsin valtakunta vuonna 1658

suur-suomen_kartta

Kyllä Suomestakin on suurvaltaa yritetty rakentaa. Kaikki kartan värialueet ovat (tai olivat) jotenkin sidoksissa Suomeen.

Ruotsin valtakunta ulottui laajimmillaan koko Baltiaan ja monien itämerensuomalaisten kansojen kotikonnuille Liivinmaalle asti (ottamatta huomioon Ruotsin alueita nykyisen Saksan, Puolan, Yhdysvaltojen ja Ghanan alueilla). 1600- luvulla suomalaisia (varmaan turha mainita että jälleen kerran savolaisia) muutti myös Pietaria ympäröivälle Leningradin alueelle. Nämä inkeriläiset, toisin kuin esim. meänmaalaiset, eivät olleet alueen alkuperäisasukkaita vaan pikemminkin siirtolaisia. Sen jälkeen kun Pietari perustettiin alettiin Inkerinmaalla tehdä venäläistämistoimia. Vaikka inkeriläisiä otettiin maaorjiksikin, oli vielä 1900- luvun alussa alueella yli 100 000 inkeriläistä. Neuvostoliiton alkuaikoina tilanne paheni entisestään. Kuten monia muitakin etnisiä vähemmistöjä (hyvin runsaasti juuri uralilaista kieltä puhuvia kansoja), myös inkeriläisiä alettiin vainoamaan ja Stalin karkoitti Siperiaan tai teloitti jopa puolet kaikista inkeriläisistä. Myöhemmin 1940- ja 50-luvuilla inkeriläisille annettiin paluumuutto-oikeus suomeen ja myöhemmin jopa omalle kotiseudulleen, mutta inkeriläisten tilanne on synkistynyt. Inkeriläisiä on enää vain joitakin tuhansia ja hekin puhuvat äidinkielenään venäjää.

Pct_finnish4

Suomalaiset siirtolaiset keskittyivät Suurten järvien alueelle suomea muistuttavan ympäristön takia. Myös Kanadan puolelle muutettiin.

Myös uudella ajalla tapahtuneita siirtolaisuuden suuria tulvia suomesta ulkomaille on tapahtunut. Kuten lähes kaikkialta Euroopasta, lähti myös Suomesta 1800- luvun lopussa ja 1900- luvun alussa paljon väestöä Yhdysvaltoihin. Ensimmäiset amerikansuomalaiset olivat jo 1600- luvulla ruotsin siirtomaahan Uuteen Ruotsiin vankeina vietyjä metsäsuomalaisia. Todellinen siirtolaisuus alkoi kuitenkin vasta 1860- luvulta, erityisesti pohjanmaalaisia suomalaisia muutti tällöin amerikkaan, yhteensä lähemmäs 400 000 suomalaista. Suomalaiset asuttautuivat lähinnä Michiganiin. Hancock- kaupunki on todellinen amerikan suomalaisuuden keskus. Siellä toimii yhä ”Finlandia university” ja ”Finnish american heritage center”.

sveriges_radio_sisuradio_svMyös Ruotsiin on muuttanut Suomesta siirtolaisia 1900-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen Suomesta siirtyi paljon väestöä Ruotsiin, erityisesti 1960- ja 70-luvuilla. Ruotsinsuomalaisilla on oma kulttuurinen identiteettinsä ja esimerkiksi oma radiokanavansa Sisuradio (on muuten kiintoisaa puhe kyseisellä kanavalla, kuin suomea ruotsalaiseen sävyyn). Sisuradio on laskenut suomalaisia olevan nykyään Ruotsissa lähemmäs 700 000 (vrt. suomenruotsalaisia on n. 300 000)

Svenskfinland_municipalities_2008

Suomenruotsalaiset…

Finsktalande_södra_sverige

… ja ruotsinsuomalaiset.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja, kun huomaa, mitä Ruotsissa ja varsinkin Venäjällä on tehty etnisille vähemmistöille historiassa, pitäisi huomata että ne ovat varoittavia esimerkkejä kulttuurillisen yhtenäisyyden pakkohakemisen haitoista. Miksi emme antaisi ihmisille mahdollisuutta elää ja puhua siten, kuin hänestä on mielekästä? Miksemme antaisi mahdollisuutta myös kiinnostua mistä tahansa kulttuurista ja pitää yllä sitä? Kulttuurien sekoittuminen ei mielestäni ole ongelma, vaan se, ettei hyväksytä sitä, mitä on.

Nordiske-flag

Tässäkin Suomi on jotenkin – yksinäinen.

Suomalaiset ovat aina pitäneet itseään jotenkin ulkopuolisena, usein myös historiattomana kansana. Suomalaisten historia, vaikkei se olekaan pitkä, kuitenkin kertoo kontaktista useitten kansojen kanssa. Suomella on historiassaan ollut siteitä niin Venäjälle, Eurooppaan kuin Amerikkaan. Omasta mielestäni Suomi on yhtä eurooppalainen valtio kuin eteläisen Euroopan valtiot, vaikkei kulttuuri olekaan yhtä rikas. Nykyaikana Suomeen muutetaan enemmän kuin Suomesta ulkomaille. Asetelma on muuttunut toisin päin, koska Suomi on viimeisimpänä vuosisatana rikastunut ja tullut maaksi, johon on tavoiteltavaa muuttaa. Kun mietimme nykyajan maahanmuuttokysymystä, on otettava huomioon myös historia. Mikäli maahan ja maasta ei voida muuttaa, sulkeutuu maa mielestäni liiaksi. Suomi on yhä enemmän ja enemmän osa Eurooppaa, Maailmaa ihmiskuntaa.

Finland_residency_by_country_of_birth_2006

liput2

Itämeren alueen kansallisissa ja alueellisissa lipuissa on usein pohjoismainen risti.

Lähteet: Suomenkielinen wikipedia, Yle, Helsingin sanomat, Tiede-lehti, Johanna Laakson uralilaisia kieliä koskevat internetsivut

Essee on kirjoitettu äidinkielen koulutyönä. Vielä julkaisuhetkellä sitä ei ole luovutettu opettajalle.

4 Comments

  1. Johannes Kellomäki

    Todella kiinnostavaa luettavaa. Olisi hyvää luettavaa monellekin suomalaiselle rasistille (jos osaisivat lukea).

    Reply
    1. Paavo (Post author)

      Kiitos! Toden totta, kommenttisi innoittamana linkitin kirjoituksen myös ”Ei rasismille” -sivulle Facebookiin.

      Reply
  2. Pogostan štervu

    Ven’al eläjät karjalazet ollah ainos duumaittu što hyö ei ollah suomelazii (libo ”ruoččiloi”, muga kui hyö iče kučutih da erähät iellehgi kučutah suomelazii da l’uteruanoi ristikanzoi), a hyö ollah karjalazet, Karjalan rahvastu. Nenga duumaičči sežo Suomen Raja-Karjalan voulostiloin rahvas (pravoslaunoit karjalazet) enne voinua.

    Nu, tänäpäivänny hyö enimyölleh ollah ven’alazet, passibo nečen muga sanotun ”vähembistöpoliitiekan”, midä Ven’al tänäpäigi luajitah. Kustahto Vieljärven libo Videlen hierulois rahvas vie karjalakse pagizou, a se narodu kai ollah starikkoi da buaboloi, bunukat paistah ven’akse eigo ellendä karjalan kieldy…

    Ga eihäi tiäl Suomes ole äijiä enämbi karjalan kielen hyväkse ruattu. Saimmo ei-alovehellizen vähembistökielen stuatussan Suomes vaste vai vuonnu 2009. Karjalankielizet radivouudizet zavodittih 2015 da net työnnetäh vaiku kerran nedälis. Kniigoi da žurnualua piästäy ilmah Karjalan Kielen Seura. Valdivo ei avvuta nimidä, omas kormanispäi suat dengat ottua…

    Toinah tulevazus ozuttahes parembakse.

    Reply
    1. Pogostan štervu

      Prostikkua gu kirjutin viärin. Valdivon načalniekat ollah erähičči annettu abuu karjalan kielen revitalizatsien tugemizeh:

      http://verkolehti.karjal.fi/uudizet/vahnembat-uudizet/kks-sai-denguabuu/

      Nenga vuvvennu 2011.

      Reply

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Menu Title