Koko vuosi enemmänkoulua

Viimeinen vuoteni Vihdin yhteiskoulussa oli minulle erityisen toimeliasta ja tapahtumantäyteistä aikaa samoin kuin alkanut lukiokin, joka vaikuttaa sellaisena jatkuvankin. Koulun saralla kaikki alkoi Koulun kaksi isoa ongelmaa ja kaksi ratkaisuntynkää -bloggauksesta, jota levitin ja joka sitten kohtuullisen paljon levisikin Facebookissa ja Twitterissä sekä herätti aika radikaalin ja ehkä syyttelevänkin luonteensa takia paljolti kommentteja, keskustelua ja väittelyä niin innostuneessa ja innostavassa kuin latistavassammakin hengessä.

Organisoimani toiminnan osin kaikki alkoi oikeastaan siitä, että liityin Vihdin yhteiskoulu oppilaskuntaan joka mahdollisti osaltaan pelipäivän ja muut tapahtuneet ja jatkossa tapahtuvat toiminnat Vykissä, toki koulumme muiden elinten kuten tuki- ja kummioppilaiden sekä versojen mahtavan hienon toiminnan lisäksi. Ja jos vielä aiempiin minulle ovia avanneisiin asioihin mennään, niin olenhan minä jo parin vuoden ajan vähintään sivustakatsojan roolissa ollut koulun uudistamispiireissä, josta esimerkkinä varhaisin kirjoittamani Kouluvisioni-bloggaus vuoden takaa Protokoulu-blogin vieraana. Ja tokikin se todellinen alullepanija ja minun innostajani on ollut minun yhtä lailla koulun muutoksesta kiinnostunut isäni, rehtori Mikko Jordman (Little less, little better -blogi).

Sisällys

  1. Tapahtumista saa
  2. Pelipäivä
  3. #Vykmaanantai 

 Tapahtumista saa

Viime vuotta ovat tahdittaneet erinäiset kouluaiheiset tapahtumat, joissa olen käynyt. Yleisesti tunnelma ja hypetys ovat olleet tapahtumissa korkealla ja niissä olen nähnyt ja tavannut suuren määrän innostavia ihmisiä. Ilman koko tätä kavalkadia en olisi vykissäkään tekemässä niitä asioita, joita nyt teen.

”Kuumapop on opettajille.”

Niinhän se nimellisesti onkin, mutta isäni on kuitenkin vienyt minua moniin tapahtumiin joihin minun ikäisiäni ei ole tarkoitettu. Ja tämä on ollut erinomaisen kannattavaa: osallistumissani Kuumapopeissa tutustuin ensi kertaa esim. Arduino-ohjelmointiin, 3D-mallinnukseen, Lego Mindstormsiin sekä Kuuma TVT-hankkeen ja Eduplussan yhteistyönä syntynyt Saarella-yhteistyöpeliin. Ensinnäkin Kuumapop on Helsinkiä, Espoota ja Vantaata piirittävän ”metropolialueen”, Kuuma-seudun alueella järjestettävä tieto- ja viestintäteknologian (TVT) opetuskäyttöaiheinen tapahtuma. Ensimmäinen Kuumapop järjestettiin 9.10.2013 Järvenpäässä. Kuulemma tapahtuman sujuvuudessa oli joitakin ongelmia, joita en kuitenkaan huomannut koska istua jökötin koulun perällä koodaamassa Arduinolla aika lailla taitoa vailla, uskaltamattomana avun kysymiseen. Isäni koulussa Nurmijärvellä 28.-29.4.2014 järjestetty, toinen Kuumapop oli minulle avartavampi kokemus, jossa sentään kiertelin eri työpajoissa innostavia ideoita keräämässä. Kuumapop.fi´n mukaan Kuumapop on kuitenkin tapahtuman lisäksi ajatustapa ja toimintamalli. Tämä yhdessä tekemisestä, oivaltamisesta ja innostumisesta koostuva malli vaikuttikin minusta niin erinomaiselta että se vaikutti Vihdin yhteiskoulun pelipäiväänkin: Sen työpajajärjestelmä oli oikeastaan kopio, tosin vapaampi sellainen, Kuumapopin vastaavasta. Esimerkiksi tästä sopii Kuumapopin pajanpitäjän ilmoittautumislomakkeen sekä ohjelman samankaltaisuus Vykin pelipäivän vastaaviin lomakkeeseen ja ohjelmaan.

Kuuma kunnat kartta 2013kuuma

Protokoulu_muok

Meinasin kirjoittaa tähän opetusalan valtakunnallisista Educa-messuista 2014, mutta mitä turhia! Pienet ja vähälle huomiolle jääneet tapahtumat ovat paljon kiintoisampia!

Juuri sellainen oli 5.4.2014 Nurmijärven yhteiskoulussa (no juu, taas osin isäni toimesta) järjestetty Protokoulu-tapahtuma. Tämä ideointitapahtuma oli toteutustavaltaan erityslaatuinen. Ensin koulun kehittämisen ideoita kerättiin Ideascaleen jossa niitä saattoi myös äänestää. Tuohon aikaan olin jo sen verta kiinnostunut koulun kehittämisestä, että jo alussa mainitun visiobloggauksen kirjoittamisen lisäksi Protokoulun nettisivuille, myös markkinoin visiota Ideascalessa. Ajatus opettajien roolinmuutoksesta sai paljon plusääniä, toisin kuin melko valmiin mutta näin jälkikäteen ajatellen turhankin epävapaan ja konservatiivisen oppiainejakomallin sisältänyt ”Tieteistä ja taiteista valinnaisia muttei perustaidoista” -idea. Näiden lisäksi Ideascale-sivu sisältää melko kattavasti hyviä ideoita koulun kehittämiseen, esim. BYOD:in eli oman teknologisen laitteen käyttö koulussa (jota olen onnistuneesti tehnyt, ja hiljattain kuulin etten ole enää koulumme ainoa) ja yleisestikin ideoita pelilliseen ja sosiaaliseen oppimiseen. Lisäksi Protokoulu oli aktiivisena Twitterissä (jossa sivun kuvituksena olivat minun ja Juho Immosen Vihdin kuvataidekoulussa ottamat valokuvat) sekä Facebookissa.

”Meitä yhdistää on huoli.”

Tässäkin tapahtumassa mukana olivat sekä hieno tekemisen meininki että syvempi ajatus, into ja usko kohdistuen oppijoihin ja oppimiseen. Protokoulu -tapahtuman tarkoituksena oli erityisesti löytää yhdessä ratkaisuja omiin ja kaikilla erilaisiin kouluun liittyviin huoliin. Tapahtuma 5.4. koostui kärjistettynä kahdesta vaiheesta: ideoinnista ja esittelystä. Ideointi tapahtui ns. haastepajoissa, joista jokaisen yhdessä ratkottavana oli jonkinlainen Ideascale-vaiheessa ja tapahtuman alussa valikoitunut kouluun liittyvä haaste tai ongelma. Ratkaisun löytämisen jälkeen syntyneet ideat jaettiin yhteisesti muille tapahtuman jäsenille. Tarkoitus oli jakaa tuotokset lopulta myös Protokoulun sivuilla, muttei niitä sinne asti kuitenkaan saatu koottua. Itse en muista osallitumani pajan nimeä, ja lisäksi olin siellä lähinnä kuuntelijan roolissa, mutta sen muistan, että pajan ankkureiden asemessa olivat hienon, ainerajoja soitinten avulla ylittävän Laude-hankkeen tyypit, kuten seuraavasta, esittelyosuudestamme Pekka Peuran (Matematiikan opetuksen tulevaisuus -blogi) ottamassa videossa käy ilmi:

Julkaisu käyttäjältä Pekka Peura.

 

 

Kesällä 2014 en onneksi keskittynyt kouluun, vaan esimerkiksi luonnonhenkiin ja Itämerta ympäröiviin yhteiskuntiin. Sen sijaan syksyllä olin entistäkin aktiivisempi: alkusyksyllä käytännön kokeilujen ja loppusyksyllä verkostoitumisen muodossa.


Nimittäin osallistuin Mikon seurassa loppusyksyn aikana useisiin tapahtumiin ja seminaareihin, joista ensimmäinen oli Oma koulu -seminaari Helsingissä 14.10. Tapahtuman järjestäjistö oli ainakin omissa silmissäni ja piireissäni nimekästä:

  • Otavan opisto on fyysisesti Mikkelin Otavassa sijaitseva, alunperin tavanomainen kansanopisto. Se on kuitenkin kehittynyt varsin moderniksi, ehkäpä Suomen koko kansan opistoksi ja on aktiivinen uutten oppimisen tapojen, esimerkiksi nettisovellusten kehittämisessä. Otavan opiston avulla aikuinen voi nykyään esimerkiksi suorittaa peruskoulun ja lukion netissä.
  • Kehittyvä koulu -yhdistys ry perustettiin 2001 edistämään yksilöllistä, oppijalähtöistä ja osallistavaa oppimista. Marko Koskisen luotsaama yhdistys on saanut aikaan kerhoja, tukea kotiopiskelijoille, nuorisotalomaista ’nuorten kahvila’ -toimintaa ja varmaankin suurimpana saavutuksenaan Feeniks-koulun, jonka avulla oppivelvollisuuden alainen voi suorittaa peruskoulun netissä.

#omakoulu – seminaarissa #feenikskoulu #turunvapaakoulu yms. hyviä esiintyjiä. Ja minä & isä. #koulu #muutos

Kuva, jonka Paavo Jordman (@paavobave) julkaisi

                                    •  Turun vapaa koulu (ts. Turun Feenikskoulu) on Suomen ensimmäinen puhtaasti ”yksilöllisyhteisöllinen” ja demokraattisesti toimiva päiväkoti ja lähivuosina myöskin peruskoulu, joka sijaitsee fyysisesti Turussa. Vapaassa koulussa ei ole opettajia, pakkoryhmäytystä, lukujärjestyksiä; se on radikaalisuudessaan erinomainen hanke.

 

 

                                    • Mielikuvituskoulu on ajatusleikki. Se on pieni kysymys tai oikeammin mielikuvituksen liikkeelle paneva haaste, pieni idea jonka pohjalta voi syntyä suurta.

 

 

Entä jos aloitamme kaiken oppimiseen liittyvän nollasta?

Mielikuvituskoulu ei suinkaan ole vielä suuri, se on pienehkö Facebook-ryhmä, keskeneräiset nettisivut (joiden osoitteesta jo huomaamme sidokset aiempiin käsiteltyihin tapahtumiin) ja joitakin pienen porukan tapaamisia. Ja toisaalta tarviiko sen olla käytännössä mitään suurta? Saako se olla? Eikö jo pelkkä teoria ole suuri? Ja eikö kaikki kouluun liittyvä mielikuvitus ja ideointi ole mielikuvituskoulua? Kouluun liittyvä pöhinähän on nykyään suurta. Ja mitä olen porukoilta kuullut, tavoitteet ovat korkealla: Valtavia open space -tiloja, Minecraftiin perustettava nollasta lähtevä koulu… Hetkinen, tämähän jälleen lisää sidoksellisuuttamme: idea on Feeniksistä tutulta Markolta vuoden 2016 demokraattisten koulujen konferenssia varten. Avaamalla linkin huomaamme heti sivun ylälaidassa olevan Otavan opiston kuvan, ja eikö Turun feenikskoulun kohdallakin ollut jotakin kouludemokratiasta? Täten huomaamme näiden välillä olevan valtavasti sidoksia: yhteisiä ideoita ja ihmisiä jotka ovat aktiivisia monessa.

 jaa

#minecraft’ia #omakoulu -seminaarissa. #pelillisyys #koulu Kuva, jonka Paavo Jordman (@paavobave) julkaisi

Ihmisillä Oma koulu -seminaarikin alkoi. Äsken mainitun järjestäjistön edustajien sekä muiden innovatiivisten hörhöjen lisäksi isänikin oli määrä pitää jonkinlainen alustus seminaarin aiheesta ”Koulun muutostarve”. Osallistuin alustukseen mielelläni ja teimmekin siihen yhdessä esitysgrafiikan saman päivän aamulla, ennen lähtöä seminaariin ja myös lähdön jälkeen autossa. Se tehtiin nopeasti Google Drivellä eikä siitä tullut visuaalisesti hieno, mutta idean siitä saa selville. Isän mukaan ei ollut hyvä puhua koulun sisäisistä ja ulkoisista ihmisistä, vaikka kyseisen ilmauksen selvyytensä takia halusinkin. Isä oli kuitenkin oikeammassa: koulu kuuluu aina kaikille ja kaikki kouluun.

Automatkan jälkeen saavuimme Helsinkiin. Seminaari, joka sivujensa mukaan kokoaa yhteen (kaikki?) koulun saralla aktiiviset toimijat, olikin minusta siihen nähden hiukan oudossa paikassa, ravintolan kellarissa johon ei suurta ihmismäärää mahtunut. Ehkä ajattelin seminaarit silloin suuriksi tapahtumiksi, enhän minä seminaareissa ollut käynyt.

Saavuimme paikan päälle tapamme mukaan myöhässä, jotenka esitysvuoromme oli miltei heti. Olimme tehneet diaesityksen kysymysmuotoon: Siinä näkyvät kouluaiheiset kysymykset kysyin Mikolta ja hän vastasi eläväisen vapaasanaisesti, tosin hiukan liian pitkästi. Emme nimittäin tienneet alustukselle varattua aikaa ja isäni innostui puhumaan siten että puolet kysymyksistä jäi minulta kysymättä.

Alustusten jälkeen koitti ryhmäytyminen ja keskustelut. Olin itse suurimmassa ryhmässä, jonka aihepiiristä en kuitenkaan muista mitään. Tämän jälkeen istuttiin piiriin ja jaettiin ryhmien ajatuksia sekä omakohtaisia kokemuksia. Koulun kaksi isoa ongelmaa ja kaksi ratkaisuntynkää -bloggaukseni oli juuri valmistunut ja jaoin muille siinä käsiteltyjä teemoja. Ne herättivät paljon kiinnostusta, kysymyksiä ja myös Twitterissä julkaistun piirroksen. Yleisestikin esityksemme kysymyspohjaisuus toistui tapahtumassa ja esiin nousi uusia kysymyksiä. Siinä maailmaan kohdistuvan mielenkiinnon ja täten oppimisen ydin onkin: kysymyksissä, ei vastauksissa.

Bloggauksesta ja tästä tapahtumasta lähti kehittymään myös kouluajatteluni ydin, enemmänkoulu; vapaus siihen että koulu olisi jotain enemmän kuin pakkoa. Siihen liittyen Laura Tuohilampi lähetti hiukan humoristisen twiitin:

Samana päivänä kansanedustaja Tuula Peltosen (SDP) avustaja Kati Oksman (Savolainen balladi -blogi) lähetti minulle seuraavalla tavalla alkavan sähköpostin:

Hei Paavo Jordman, Eduskunnan Hyvä koulu-työryhmä järjestää työpajapäivän eduskunnassa 22.10 kello 9-13.00. Meillä on neljä eri teemaista työpajaa, joista yhden aiheena on muuttuvat oppimisympäristöt ja uudet oppimisen tavat. Törmäsin blogiisi ja huomasin, että sinulla on hyviä ajatuksia näihin liittyen. Pääsisitkö mukaan puhujaksi/alustajaksi tähän työpajaan? Olisi hienoa saada oppilaan näkökulmaa mukaan.

Peltosen johtama ’Hyvä koulu’ oli edellisen, nykyistä jokseenkin liberaalimman eduskunnan työryhmä, jonka alkuperäinen tarkoitus oli valmistella koulutyörauhalakipakettia. Myöhemmin aihealue laajeni koulun työilmapiiriin, oppilaitten hyvinvointiin ja kouluun liittyvään yhteistyöhön. Kuten äskeisestä sanahelinästä huomaa, ei tapahtuma ollut täysin hurahtaneiden koulunuudistajahörhöjen vaan enimmäkseen asialinjan ihmisten järjestämä. Sen sijaan kiintoisa ero Oma koulu -seminaariin oli se, että tapahtuma oli tarkoitettu muitten kouluaktiivien lisäksi myös oppilaille. Kuten arvata saattoi, myös isäni oli kutsuttu alustajaksi kyseiseen Neljän teesin työpajapäivään, tosin Yhteisöllisyys pienessä ja isossa koulussa -pajan pariin. Itse ilman muuta suostuin mukaan ja täten olinkin yhtäkkiä erikoisessa asemassa, olin hypännyt osallistujien puolelta tapahtumanjärjestäjäin kastiin. Onneksi olin saanut hyvää kokemusta Oma koulu -seminaarin alustuksessamme jonka hoidin puoliksi. (Ja ilman muuta sopii kiittää myös koulua itseään: esitelmät ovat loistavaa esiintymisharjoitusta). Nyt olin kuitenkin tosipaikan edessä ja tein esitykseni itse Prezillä jota niinikään koulussa olin oppinut käyttämään. Tätä en tehnyt saman päivän aamuna vaan edellisenä iltana mikä osaltaan teki esityksestä myös graafisesti hienomman.     Eduskuntatalossa olo oli kiintoisaa, tosin se että olimme jälleen hiukan myöhässä vaikeutti taloon pääsyä. Menimme ensin lisärakennukseen ja meidät jouduttiin yksityisopastamaan oikeaan paikkaan. Tapahtuma alkoi kaikille yhteisillä esityksillä ja sen jälkeen jakauduttiin neljään työpajaan, minä ja muut pajani jäsenet jäivät huoneeseen jossa yhteinen alkukin oli pidetty. Minulla oli vaikeuksia saada Prezi toimimaan eduskuntatalon laitteiston kanssa mutta viimein se onnistui ja selostin esitelmäni läpi. Kuuntelijat olivat mukavia kommentoidessaan minua asiallisen kehittävästi. Esityksien (minun lisäkseni Feeniksin Marko Koskinen ja Jyväskylän yliopiston Heikki Lyytinen) jälkeen keskustelu oli kuitenkin minusta ajoittain hiukan sivuraiteilla tai turhan konservatiiviselta vivahtavaa. Lopussa palasimme vielä kaikki yhteen ja kerroimme kunkin työpajan lopputulemana syntyneet teesit. Ryhmällämme oli hiukan erimielisyyttä teesien lopullisesta ulkoasusta, mutta niistä tuli minun mielestäni erinomaiset, olihan Marko ylöskirjoittajana.

Screenshot 2015-07-14 at 16.38.49

Samana päivänä 14.10., kuin olin saanut kutsun eduskuntaan sain kutsun myös toiseen tapahtumaan samana päivänä 22.10. Nimittäin Iida-Maria Peltomaa kutsui minut Oma koulu -seminaarissa pitämään OPS-välituntilähetyksen hänen kanssaan. OPS-välitunti on osa Opetushallituksen rahoittamaa ja Otavan opiston toteuttamaa Oppimisen tulevaisuus 2016 -hanketta. Lähetyksissä tarkoituksena on keskustella koulun muutoksen teemoista ja teeseistä. Nämä ja muut samalla yhteistyöllä syntyneet hankkeet löytyvät eBarometri -sivustolta. Iida pääsi paikalle eduskuntataloon työpajapäivän loppupuolella ja pian siirryimme viereiseen huoneeseen kuvaamaan. Kuvaus meni hyvin, puhuin lähinnä asioista joista bloggauksessanikin, silloin noin kaksi viikkoa vanha, olin kirjoittanut. Tämän jälkeen huomasimme että suuressa salissa oli meneillään täysistunto. Kysyimme aulasta, voisiko sitä mennä kuuntelemaan ja meidät opastettiin menemään ulos ja toisesta ovesta sisään. Saavuimme kuuntelemaan istuntoa ja sen ajan kuin siellä olimme, puhuttiin siellä tupakasta. Puheenvuorot olivat viisaita mutta huomasin oman kantani olevan paljolti liberaalimpi kuin monen kansanedustajan.

Pian minä ja Iida lähdimme erilleen ja menin isän kanssa syömään, kirjastoon ja messukeskukseen kuuntelemaan Tulevaisuuden suomi -talouspaneelia messukeskukseen. Tulevaisuudellinen päivä siis!

Illalla sain vielä Iidalta viestin siitä että kuvaamamme video on jo Youtubessa katseltavana.

Saman pohjalta olen ollut tämän jälkeen myös kahdessa OPS-hautomossa paneelikeskustelijana.


Screenshot 2015-07-14 at 16.35.14

Syksyn aikana oli minussa kasvanut ajatus jonka mukaan minun tulisi ulottaa koulua muuttava jälkeni Vykissä kaikkia oppilaita, ei vain itseäni koskevaksi. Lopulta syksyisen tapahtumien ketjun viimeiset, niistä ensimmäisenä Oppiminen pelissä -seminaari Helsingin yliopiston Minerva-torilla 23.10. sai aikaan alkusysäyksen sille. Lähdin tapahtumaan Vykistä kesken koulupäivän. Toki olin pyytänyt ja saanut siihen luvan (vaikkakin epäilen ettei kuka tahansa saisi), ja Wilmassa täten luki ’luvallinen poissaolo’. Olinko kuitenkaan oikeasti poissa koulusta? Mielestäni en, olinhan koulua kehittävässä tapahtumassa. Olin ehkä jopa metakoulussa, Enemmänkoulussa. Seuraavan twiitin lähetin kouluaikana Vihdin kirkonkylän S-Marketista ja kuvailikin hyvin tuntemuksiani.

Oppiminen pelissä -seminaarin järjestäjänä oli Koulu Kaikkialla, opetusministeriön rahoittama tutkimushanke, ja tämän vuoksi olikin sisältö harvinaisen tieteellistä. Tämä ainutlaatuinen hypeä ja tiedettä yhdistävä tapahtuma alkoi READY-vaiheella, Oppiminen pelissä: Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa -kirjan julkistamisella. Julkistus oli juhlava, mukana olivat ylioppilaskunnan laulajat ja maljan kohotus.

Seuraavaksi vuorossa oli SET -vaihe joka koostui peli- ja kasvatusalan tutkijoiden Marjaana Kangaksen (kotisivu), Sonja Ängeslevän (kotisivu), Erno Lehtisen (kotisivu) ja Annakaisa Kultiman (kotisivu) kiinnostavista, syväluotaavista puheenvuoroista.

Sonja Ängeslevä areenalla #OppiminenPelissä Kuva, jonka Vesa Linja-aho (@linjaaho) julkaisi

Vihdoin käynnistyi GO-vaihe jolloin kierreltiin vapaasti eri pisteillä tapaamassa alan henkilöitä ja kokeilemaan pelejä. Kyseisellä oli suuri vaikutus Pelipäivään, esittelypisteistä kaksi eli SongHi ja Planeetta Terra päätyivät suoraan työpajoiksi pelipäivään ja elättelin myös mahdollisuuksia muihin, kuten Kodu game labiin. GO-vaiheen ajaksi jätettiin myös suurelle valkokankaalle auki Flinga-seinä, jolle saattoi kännykällä vapaasti kirjoittaa ja kuvata sisältöä. Kuvasta saattaa äkätä kirjoittamani toimintamallin, jonka Vykissä toteutimme sekä kuvan minusta. Lopulta, jo tapahtuman pedagogisella maalisuoralla, pistettiin käyntiin Pelikasvattajien verkoston järjestämään Kansalliseen pelipäivään 15.11.2014 liittyvä #pelihaaste, jonka avulla saattoi haastaa vaikkapa ystävänsä, opettajansa, työpaikkansa tai oppilaitoksensa pelaamaan. Minua oli pyydetty aloittamaan haasteen täytäntöönpano. Siitä huolimatta että olin jo hiukan miettinyt työpajapäivä-mahdollisuutta, olin hyvin epävarma tästä vielä tapahtumaan tullessani, mutta tapahtuman aikana intoni ja tätä kautta itsevarmuuteni kasvettua viittasin ja sain mikrofonin. Menin ja haastoin Vykin.

Pelipäivä

Sinä iltana kaikki sujui kuin rasvattu. Pyörin isäni kanssa yliopiston tiloissa vielä tovin tapahtuman loppumisen jälkeen. Kävimme katsomassa yliopiston ja Rovion kehittämää, värikkään leikillistä päiväkotihuonetta ja lopulta poistuimme ja kävimme mäkkärissä. Se, että tapahtumista saamani into jatkui kuukausia, olikin välttämätön tekijä Vykin pelipäivän onnistumisessa.

#OppiminenPelissä takana, flow päällä, jatkoa edessä! Kuva, jonka Paavo Jordman (@paavobave) julkaisi

Olin laittanut Instagramiin myös toisen kuvan, nimittäin Flinga-seinästä ja #pelihaaste’esta. (#vykok ja #vihdinyhteiskoulu haastettu #pelipäivä’n #pelihaaste’eseen toteuttamaan pelillisyys/työpajapäivää! 14.11? @josefiinaaurora @karikarhapaa) Someaktiiviset apulaisrehtori Kari (Twitter) ja köksänopettaja Essi (Insta) tarttuivat haasteeseen heti ja jo samana päivänä oli koko Vykin opettajakunta haasteesta tietoinen, äskettäin kritisoimani Wilman ansiosta.

En kuitenkaan tainnut tajuta sitä hypen määrää, minkä opettajistossa seuraavana päivinä kohtaisin. Kuulemma into oli joillakin hyvin korkealla ja moni kertoikin sen minulle esimerkiksi pitämiensä tuntien lopussa tai sitten vain kysyi, mikä tämä juttu siis oikein on. En ollut miettinyt mallia vielä pitkälle mutta kiinnostus pakotti minut miettimään, ja kyllä kannattikin! Kuin onnen kaupalla seuraava, koulun johtoa ja vapaaehtoistahoja yhdistävä Tukeva-kokous oli jo 27.10. ja oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan Josefiinan joutuessa olemaan poissa, menin minä oppilaskunnan edustajaksi ja käytin tämän hyvän mahdollisuuden kertoa ideani. Se olikin jo mietittynä pitkälle; kokouksessa esittämäni, pelipäivän ensimmäinen suunnitteludokumentti esitteli melko kattavasti idean vapaasta pajajärjestelmästä jossa kuka tahansa saisi pitää pajaa muille. Lisäksi siinä oli pajaideoita, joiden eräänä tarkoituksena oli näyttää pelipäivän monipuoliset mahdollisuudet. Matemaattisia aineita opettava Ritva kertoikin käyttävänsä Phetiä opetuksessa mutta ettei suosittelisi sitä tapahtumaan. Versojen (?) opettajaedustaja Anneli kysyi, kuka on tapahtumaprojektin päävastaava ja oppilaskunnan ohjaava opettaja Antti-Jussi minut mainitsi, itsestäänselvänä asiana. Yleisesti idean vastaanotto oli hyvä. Päätimme siirtää Vykin pelipäivätapahtuman pois Kansalliselta peliviikolta ’nopean varoitusajan’ vuoksi 16.12, yhdelle lukukauden viimeisistä päivistä. Samalla mahdollistuivat myös tapahtuman suuremmat mittasuhteet, tapahtumasta tulisi koko koulupäivän pituinen jos työpajoja saataisiin riittävästi.

Kiire tuli silti. Lokakuun viimeisellä ja marraskuun ensimmäisellä viikolla en vielä tehnyt aktiivisesti päivittäistä työtä pelipäivän eteen, sillä koko projekti oli vielä ideankehitysvaiheessa. Nyt kuitenkin tiedän että nimenomaan tuolloin olisi kannattanut edetä nopeammin. Ei siksi, että tuloksesta olisi tullut parempi vaan jottei viimeisille viikoille koituisi niin paljon työtä kuin jouduin tekemään. Ideankehitys jatkuikin vasta oppilaskunnan hallituksen kokouksessa 11.11, joten oppilaskunnan hallitus oli opettajien jälkeen toinen taho, joka pelipäivästä kuuli. Kokousta varten olin tehnyt ensimmäisen, pelipäivää käsittelevän esitysgrafiikan jota Antti-Jussi välistä täydensi. Innostus oppilaskunnan keskuudessa ei ollut suurta, todennäköisesti siksi ettei esitykselläni ollut sellaista linjaa että se olisi innostanut liittymään mukaan. Kuitenkaan en yhden ainoan tahon alun innottomuudesta lannistunut, olihan minulla käytettävissäni muitakin väyliä.

Esitysgrafiikan viimeiseltä sivulta löytyy pajaehdotuksia, mukaan lukien yhteiskunnalliset Planeetta Terra- ja Act Now -lautapelit, joita Kehittämiskeskus Opinkirjo lähettää pyynnöstä kouluille ilmaiseksi. Tilasimpa minäkin neljä kumpaakin ja kun ne 14.11. saapuivat, aloin eri opettajille ehdottaa niiden hyödyntämistä siten, että he pitäisivät pelipäivänä työpajan niistä. Samaa keskustelevaa myyntityötä minä tein jatkuvasti: tunnin loputtua saatoin kysyä opettajalta kiinnostusta pelipäivän pajan pitämiseen ja ehdottaa jotakin esimerkiksi hänen opettamansa kouluaineen pohjalta. Tähän innostamistarkoituksiseen ehdotteluun olivat ilman muuta valmentaneet minua nämä erinäiset koulualan tapahtumat joissa olin isäni kanssa käynyt, ensinnäkin koska tiesin mitä ehdottaisin ja toisekseen koska monissa tapahtumissa oli puhuttu opettajan uudesta innostajan roolista ja tätä kautta samaa oli huomaamattaan miettinyt myös omalla kohdallaan, yhtenä selkeänä esimerkkinä osallistumiseni Kuumapop -tapahtumassa Mia Sinisalon (Osaisko oppia-blogi) roolittavan puheen työpajaan.

14.11. en kyseistä ollut ehtinyt vielä sen suuremmin tekemään (enkä ehtisi saman viikon seuraavanikaan päivinä) mutta sain kuulla ensimmäisen konkretian opettajien hypestä. Opettajainhuoneen seinälle oli nimittäin laitettu suuri paperi johon opettajat saattoivat laittaa muistilapuilla mielipiteitänsä ja ideoitansa pelipäivään liittyen (aivan, lähinnä sen perusteella mitä olivat toisilta opettajilta kautta projektista kuulleet). Lapulla olevat ajatukset olivatkin mielestäni aika vaisuja ja Antti-Jussi sanoi pelipäivän herättäneen viime päivinä myös epäilyä. Koska en tiennyt, että ideat jotka lapuilla lukivat muodossa ”lautapelien tekeminen” ja ”lautapelipaja” olivatkin oikeasti opettajien päätöksiä toteuttaa ne itse, ihmettelin etteikö kukaan alkuhypen jälkeen oikeasti innostunut tämän enempää. Olin vieläpä Antti-Jussin ehdotuksesta lähettänyt sähköpostia parille suomalaiselle lautapelifirmalle ja vastaus oli ollut joko kohteliaan kieltävä tai olematon. Hetken mietin, tulisiko hankkeesta oikeasti mitään, mutta koska intohimo paloi minussa, en luovuttanut. Ja taas, kuin ihmeen kaupalla, seuraavina päivinä sain lisäintoa itseeni.

Eikä kyseinen innostus rajoittunut äskeiseen twiittiin. Kansallisen pelipäivän koittaessa 15.11. menin vihtiläisen, Suomen vanhimman peliyhdistyksen Kaksi kuuta ry:n kokoontumiseen ja esittelin idean heille. Tiukkapipoisuutta kaikissa muodoissaan vastustavan yhdistyksen puheenjohtaja vastasi, että todennäköisesti jollakin porukalla pääsisivät tulemaan, vaikkeivat varmaksi voikaan asiaa sanoa.

Maanantaina oli jälleen oppilaskunnan hallituksen kokous ja Tukeva, johon pääsin osallistumaan. Tällä kertaa myös rehtori Minna oli mukana ja pääsimme kertomaan suoraan hänelle pelipäivästä ensi kertaa. Minna suhtautui varovaisen myöntyvästi ja kysyi tarkentavia kysymyksiä.

Illalla oli vuorossa vielä toinen pelitapahtuma johon osallistuin isän kanssa, nimittäin Game Cave. PLC:n eli Helsingin yliopiston ”pelillisen oppimisen keskuksen” ja SGC:n, ”suomalaisten muutakin kuin liikevoittoa* tavoittelevien peliyritysten ryhmän” järjestämä tapahtuma oli jälleen Minervatorilla, ja oli rakenteeltaankin melko samanlainen kuin Oppiminen pelissä oli ollut. Kuitenkin Game Cavessa oli hyvin lyhyt alkuhöpöttelyosuus ja sitten pidempi vapaa osuus, jossa myös esittelypisteitä oli moninkertainen määrä Oppiminen pelissä -seminaariin verrattuna: kun silloin käytössä olivat olleet vain ’ryhmätyötilat’ ’opetussalin’ ympärillä, nyt myös sali oli täynnä esittelypöytiä.

* Vapaasti englannista käännettynä SGC:n eli Serious Gaming Clusterin eri alaryhmät tavoittelevat oppimista, hyvinvointia, ympäristön kanssa toimimista, pelillistämistä tai simulaatiota.

Ja nuo ovatkin kaikki erinomaisia pelilajeja koulussa käytettäväksi. Huomioon ottaen senkin Oppiminen pelissä -seminaarissa esiin nousseen seikan, että paras oppimispeli voi olla suunniteltu aivan muuhun, kuitenkin innovatiivinen peli yhteiskunnallisella tarkoituksella voi tarjota loistavaa oppimista tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi koko pelialan kehittyneintä aallonharjaa vaikkapa lisätyn todellisuuden saralla (johon luulisin SGC:n ympäristö- ja simulaatioalaryhmien tarjoavan mahdollisuuksia). Moni tapahtuman peleistä oli siis erinomaisesti otettavissa käyttöön kouluissa, ja juuri siihen minä pelipäivän kohdalla pyrinkin. SongHi oli jälleen esillä tapahtumassa ja menin nyt kysymään suoraan heidän pisteeltänsä, miten koulu saisi käyttöoikeudet. Niitä täytyi pyytää opettajan toimesta, ulkoistaisin siis asian Antti-Jussille. Kajaani Game Studiosin minulle jo valmiiksi tuttu, GPS- paikannusta käyttävä Jungle Race -kännykkäpeli oli myös mukana ja sain täten varmistuksen sen käytölle pelipäivänä. Myös moni muu peli oli varsin kiinnostava mutta tiesin että esimerkiksi toista GPS-kännykkäpeliä Smartfeetiä emme voisi Vykissä käyttää, koska ehdotettuani Laude-hanketta pajan pitäjäksi, oli ehdotus torjuttu hintansa vuoksi. Kiinnostava biologiapeli Metapopulus taas oli vasta kehitysvaiheessa ja Kansallisen pelipäivän 2014 virallisen suojelijan, Teachergamingin tarjoamaan, monipuolisia mahdollisuuksia tarjoavaan MinecraftEduun Vykillä ei ollut resursseja. Näistä huolimatta tapahtuman yleinen ilmapiiri antoi minulle paljon potkua pelipäivän järjestämiseen.

Mahtavan päivän oli vielä tämänkin jälkeen jatkuttava. Olimme nimittäin jossain kohtaa sopineet, mahdollisesti Tukevassa, että pelipäiväprojektista kerrottaisiin koko Vykille yhteisessä aamunavauksessa aulassa 18.11, heti Game Cavea seuraavana päivänä. Parempaa päivää ei olisi voinut olla, sillä saatoin hypefiiliksellä viedä tapahtumien mahtavan ilmapiirin suoraan Vykkiin. Edellisenä iltana Game Caven jälkeen oli minun vielä viimeisteltävä tekemäni esitys kyseistä esiintymistä varten. Esityksen tausta oli jostakin netin infografiikkapalvelusta (laittomasti) kopioitu, sen sijaan Laudehankkeen kuvia käytin Facebookilla saamani luvan kanssa. Melkoiseksi valvomiseksihan se ilta meni, kuten myös moni tuleva ilta, jolloin projektin kanssa työskentelisin. Olin kuitenkin aamulla melko virkeä, joskin hyvin jännittynyt esityksen takia. Kun saavuin Vykkiin, tuli kuitenkin ongelmia. Esityslaitteisto ei ottanut toimiakseen läppärini kanssa ja kun tilalle hankittiin toinen läppäri, oli suurella valkokankaalla näkyvä kuva oudon sumea. Ongelma ei kuitenkaan ollut tällä kertaa Prezissä, kuten eduskuntatalossa, vaan dataptojektorin linssille oli joku asettanut suojuksen, jota ei ollut kuulemma siinä koskaan aikaisemmin ollut. Vaikka aula oli jo ehtinyt täyttymään ja minä jo aloittamaan esityksen, saatiin valvoen tekemäni grafiikka käyttöön suurimmaksi osaksi esitystäni. Kerroin Vykin lähes kaikille oppilaille ja toivoakseni myös opettajille, muuta henkilökuntaa harmi kyllä ei pahemmin ollut paikalla, pelipäivän perusidean ja teemat ”pelillisyyden, leikillisyyden ja tekemällä oppimisen”, innostin osallistumiseen kaikin mahdollisin tavoin ja julkistin ensi kertaa pelipäivän ”virallisen hashtagin” #vykpelaa’n. Diojen välissä ohjeistin esityslaitteistoa hallinnoivalle Karille vaihtamaan diaa. Kaikki olivat koko ajan hiljaa, harvinaisen hiljaa. Tämä uskoakseni johtui paitsi siitä, että tähän Minna oli vuosia meitä valmentanut, myös siitä että aihe taisi olla vielä kiinnostavampi kuin tavallisesti. Hiljaisuus purkaantui kuitenkin lausuttuani sanat ”Miettikää, innostukaa, osallistukaa” ja näin lopetettuani esityksen: sali puhkesi raivoisiin aplodeihin. Niiden aikaansaama tunne minussa oli mitä mainioin: vihdoin olin varma siitä, että Pelipäivästä tulee jotakin. Sama ihana ilotulitus jatkui pitkin päivän. Stagella oli jälkeeni vuorossa koulun uusien, oppilaskunnan hankkimien pingispöytien käyttöönotto, joka sopikin aiheeseen erinomaisesti liittyväksi kevennykseksi esitelmäni loppuun. Nicos (insta) haastoi Minnan, joka taisi voittaakin koitoksen.

Mentyämme aamunavauksesta ulos kympin välitunnille menin esittelemään Jungle Racen Josefiinalle ja kysymään, josko hän voisi pitää kyseisestä pajan pelipäivänä. Josefiina oli jo aiemmin sanonut olevansa valmis pitämään pajaa muttei hänellä ollut ideaa siitä, millainen se olisi. Ajattelin tämän pajan sopivan hänelle ja niin se sopikin, homma oli hoidettu. Ja sitten niitä alkoi sadella yhtäkkiä vaikka kuinka, nimittäin ilmoittautuneita työpajoja. Kyseisenä päivänä ilmoittautuneet olivat lähinnä omalta luokaltani, 9D:ltä. He olivat saaneet hiukan pidemmän mietintäajan koska olin puhellut pelipäiväideasta heille jo aiemmin ja jo mahdollisesti kehitelleet työpajaideoita, joiden kertomiselle nyt saivat varmistuksen aamuisesta esityksestäni. Ensiksi, samalla kympin välitunnilla, ilmoittautuivat Nella, Aino (insta) ja Ramona (insta) pitämään pajana seurakuntanuorten keskuudessa suosittuja leikkejä, mukaanlukien myös pahamaineisen ponileikin. Yhden välitunnilla kaverini Aleks (insta), Juho, Tuukka (blogi), Nella, Veeti (!) ja Lauri (!) ilmoittautuivat pitämään Alt F4 -konsolipajan. Pajan humoristinen luonne oli selvillä jo alunalkaen, mikä näkyy paitsi pajan nimessä, myös sen kuvauksessa:

Vain meidän mielikuvituksemme on rajana. Ei siis paljoa odotettavissa.

Toinen tällöin ilmoittautunut oli Heidi, joka meinasi pitää pajaa harrastuksestaan maantiepyöräilystä, mutta myöhemmin paja valitettavasti peruuntui, koska Heidi ei olisi mitenkään saanut tarvittavia tavaroita roudattua koululle. Päivä oli kuitenkin kertakaikkisen huikea. Illalla ennen nukkumaan menoa julkaisin pelipäiväesitykseni vielä sosiaalisissa medioissa, eritoten Facebook-tapahtumasivulla jonka olin pari päivää sitä ennen pelipäivälle perustanut. Myös opettajilla oli sama etu kuin 9D:llä, nimittäin pidempi pajaidean miettimisaika. Toinen heidän etunsa oli aktiivinen innoituskeskustelu jota oppituntien jälkeen kävin. Luulenpa, että ilman sitä lähellekäämn yhtä moni ei olisi lähtenyt mukaan pajanpitäjäksi. Joka tapauksessa 21.11. nämä alkoivat ensi kertaa tuottaa kunnolla tulosta. Ensin ilmoittautui yhteiskuntaopin opettaja Kaisa pitäjäksi pajalle, jossa kuntaliiton strategista Lykkylä -kuntapeliä pelataan koulun iPadeilla. Olin itsekin kuullut pelistä vasta hiljattain. Ruotsinopettaja Antti-Jussi vuorostaan päätti tuoda omistamansa pöytälätkäpelit koululle ja pitää niillä turnauksen. Kysyttyäni valinnaismatematiikan tunnin jälkeen opettajaltamme Heliltä innostustansa, ilmoittautui hän opettajainhuoneen seinällä olleen ideointitaulun ”Lautapelipaja” -idean haltijaksi ja vieläpä pajan varmaksi vetäjäksi. Kyseinen idea vapaasta lautapelihuoneesta, johon saattaa tulla milloin vain ja pelata mitä haluaa, oli hieno. Lisättyäni siihen vielä oman ideani omien pelien tuontimahdollisuudesta, oli yksi pelipäivän alkuperäisideoistani, vapaa ”pelilounge”, toteutunut. Terveystiedon opettaja Anneli puolestaan esitteli ehkä tätäkin erinomaisemman ideansa jouluaskartelupajasta. Hän oli jo alkanut hakemaan suurta joukkoa vapaaehtoisia oppilaita pajanpitäjiksi, siten että jokaisella olisi tunnin pätkä vastuullaan. Täten yksittäisen ihmisen työmäärä jää selkeästi pienemmäksi kuin kokonaan omaa pajaa pidettäessä. Täten oli syntynyt taas uusi, matalamman kynnyksen tapa pelipäivän sisällön luomiseen, ehkäpä jonkinlainen franchising-pajanpito. Kasassa oli kuitenkin vielä melko vähän pajoja, joten ilmoittautumisen markkinointia oli tehtävä. Julkaisin facebookissa pelipäivään intoa ja ideoita antavan padlet-seinän sekä Google Forms-pohjaisen ilmoittautumislomakkeen, josta tein QR-koodin koulun ilmoitustaululle. Koulun ilmoitustaululle ja tapahtuman facebooksivun kansikuvaksi tein aamunavausesitykseen pohjautuvan grafiikan. Lisäksi tein ilmoitustaululle vielä infografiikan työpajailmoittautumiseen ”vaadittavista” tiedoista. Tästä alkoikin aika, jolloin ilmoittautumisia tuli melko lailla joka päivä, tasapuolisesti niin opettajilta kuin oppilailtakin: Einon, Tuomaksen, Efen, Aaron, Oskarin ja Laurin (eilink) futsalturnaus koulun salissa. Ritvan Älypää-visaillujen pelaaminen sekä Kahootien teko ja pelaus kännyköillä. Jonnan, Tonyn, Ronjan, Sofian, Venlan ja Monikan silloin hyvin suosittua, ilmaista ja monipuolisena oppimispelinä toimivaa Pixwords-kännykkäpeliä hyödyntävä paja. Sain vieläpä Terra-pelien pelauttamisen ulkoistettua Markolle, joka oli kuullut pelistä aikaisemminkin ja innostunut siitä. Kävin pari kertaa myöhemmin opettamassa hänelle Terran sääntöjä kera kavereideni, joiden kanssa peliä olin pelannut kotonamme jo aiemmin. Act Now puolestaan siirtyi Kaisalle, siten että hän pitäisi osan päivästä sitä ja osan Lykkylää. Historian suurimman ilmoittautumisrysäyksen aiheutti kuitenkin 28.11. pitämäni työpajanpitäjien välituntimiitti. Kuulutin keskusradiosta sekä muutama päivä tätä ennen että vielä juuri ennen miittiä kaikkille työpajan pitämisestä kiinnostuneille tarkoitetusta miitistä eräässä luokassa. Tein jälleen uuden esityksen, joka yhä selvensi pelipäivän ideaa, tosin tällä kertaa järjestäjien näkökulmasta. Lisäksi siinä perehdyttiin jo jonkin verran työpajan pitäjän vastuuseen. Juuri ennen miittiä esitin tekemäni esitysgrafiikan vielä oppilaskunnan hallituksen kokouksessa ja se hiottiin viimeistellyksi. Samaan Antti-Jussin luokkaan alkoikin pian kuulutuksen jälkeen virtaamaan mukavan paljon porukkaa, niin oppilaita kuin opettajiakin. Minun ja Antti-Jussin pitämän esityksen jälkeen hän repäisi paperilappuja ja jakoi kaikille huoneessa oleville. Niiden avulla, kertaheitolla pelipäivän pajamäärä miltei kaksinkertaistui. Lisäksi moniin pajoihin saatiin lisätietoja ja varmuutta niiden järjestymisestä. Mirjan yhteiskunnallinen Slummikoulu-lautapeli ja dokumentti; Eetun ja Rekon Wii U-paja; Sallan ja Anthonin paja, jossa katsotaan elokuva ja pidetään siitä tietovisa; Juulian perhonsidontapaja. jonka materiaalit saatiin biologianopettaja Karilta; Vihdin salisusissa (korj) säbää harrastavien Joelin, Nonan, Eveliinan, Miikan ja Aleksin hauskan monipuolinen säbäpaja nopeustutkan ja tekniikkaradan kera; Jonin, Artun, Akin ja Veetin Playstation 3-paja johon he niinikään saivat omasta takaa kokoon pöyristyttävän hienot puitteet, nimittäin lähemmäs kymmenen konsolia ja näyttöä; sekä oppilaan ja opettajan yhteenliittymän, Oskarin ja Marjan Xbox Kinect-paja. Lisäksi futsaliin ilmoittautui lisää vetäjiä, Casper, Saku, Juho ja Ville. Yksi pelipäivän kokouksissa sovituista alkuperäisideoista, innostuskysely toteutettiin joulukuun ensimmäisenä. Koska pelipäivän pajoihin ei osallistujapuolelta päätetty vaatia minkäänlaista ennakkoilmoittautumista, oli ideana pitää kaikille oppilaille kysely, jonka pohjalta saataisiin käsitys siitä, kuinka suosittu mikäkin paja tulisi olemaan, ja kuinka paljon ja avoimesti tämän pajan tarjontaa tulisi pelipäivänä olla. Kuitenkin myöhemmin idea kohtasi vastustusta turhana ja aikaavievänä, joten toteutin sen pienimuotoisesti ainoastaan tapahtuman Facebook-sivuilla. Eipä siihen moni vastannutkaan, vastaajamäärä oli laskettavissa yhden käden sormilla, muttei se lopulta haitannut lainkaan. Pelipäivän ilmoittautumisen deadlineksi oppilaskunnan hallituksen kokouksessa sovittu 5.12. läheni. Pajoja oli kasassa jo mukava määrä, muttei vielä aivan tarpeeksi kattamaan koko päiväksi ohjelmaa neljällesadalle (?) oppilaalle. Miitin jälkeen ei koulusta enää paljoa ilmoittautumisia tippunut sillä lähes kaikki kiinnostuneet olivat ilmoittautuneet sen aikana, mutta koulun ulkopuolisella rintamalla näytti vaihteeksi hyvin valoisalta. Olin käynyt ahkeraa sähköpostikeskustelua Kahden kuun, Vihdin 4H-yhdistyksen ja kunnan sekä seurakunnan nuorisotyön toimijoiden kanssa, ja kas kummaa, kaikista näistä jollekin sopi ilmaiseksi tulo pelipäivään vetämään pajaa. Lisäksi isälleni sopi tulo Nurmijärven yhteiskoululta päiväksi Vykiin pitämään pajaa. Se, etteivät kaikki järjestäjät näinollen olleet koulun oppilaita tai henkilökuntaa vaan osa tuli muista tahoista, loi pelipäivään moniulotteisuutta. Lisäksi yhdistykset ja nuorisotyö täyttivät pajatarjonnan aukkoja, joita muut jättivät. Heiltä tuli nimittäin erinomaisen monipuolisia pajoja: Kaksi kuuta ry pelatutti monia lautapelejä, joita pelipäivänä saattaisivat pelata oppilaat jotka kaipaisivat haasteellisempia pelejä kuin lautapelipajassa olevaa perustarjontaa. Lisäksi he pitivät pienen, leikillisen roolipelin joka oli ainoa laatuaan pelipäivänä. 4H puolestaan esittelin toimintaansa esimerkiksi tuomalla mukanaan nuorten itse suunnitteleman ja itsestään vuosittaisissa projekteissa otattaman valokuvakokoelman, antamalla oppilaiden askarrella monipuolisen luovasti ja tarjoamalla heille smoothieta. Tästä alkoi minun ja Vykin yhteistyö Vihdin 4H:n kanssa, ja suosittelen samanlaista yhdistysyhteistyötä muillekin kouluille: 4H tarjoaa hyvää ja usein vieläpä ilmaista monipuolistamista kouluoppimiseen. Kunnan nuorisotyö puolestaan piti Wii-tanssipelipajaa, jollainen oli heillä ollut suosittu myös nuorisotaloilla ja seurakunnan nuorisotyö uskonnollisaiheista, luoviin suorituksiin kannustavaa korttipeliä. Isäni piti helppoa koodausta Scratchilla ja vaativampaa Arduinolla. Kuten tavallisesti, itse deadlinepäivänä tuli kuitenkin koulun sisäisesti jälleen ilmoittautumisrysä. Markus, Jannika, Veera ja Juuso lähettivät minulle Facebookilla pajatiedot innovatiiviseen #Kokosuomivasaroi-teknisen työn pajaan. Pajan nimi ja kuvaus ylsivät kekseliäisyydessään Alt F4-konsolipajan kanssa samoihin lukemiin:

Pajalla tutustutaan teknisen työn perustaitoihin ja työkaluihin. Luvassa pieniä kilpailuja ja näistä luvassa parhaille palkinnot. Tule mukaan, jos tekninen työ kiinnostaa. Ps. Mukana mahtavia sisäänheittäjiä!

Miettikää nyt – #Kokosuomivasaroi – niin tyylikkään kunnianhimoinen hashtag että sillä voitaisiin saada vaikka koko suomi vasaroimaan ja siirtämään perinteisiä käsityötaitoja uusille polville. Muuten ei valitettavasti samanlaista kunnianhimoa deadlinepäivänä saavutettu. Oikestaan viimeisistä virallisista ilmoittautumisista mitkään muut eivät eri syistä toteutuneet: Aaron ja Tanelin lätkäpaja ei onnistunut koska kenttä ei ollut jäässä, Jeeli tiesi olevansa poissa koulusta pelipäivänä joten ei voinut pitää parkourpajaa, kännykkäpaja peruttiin viime hetkellä ja eläintenhoito- ja mangapajat olivat vasta suunnitteluvaiheessa. Oikeasti ne olisi ehtinyt ilmoittaa vielä deadlinen jälkeenkin jos siihen olisi halua ollut sillä niin teki pari muutakin. Nämä tosin olivat sellaisia pajoja, etteivät niiden pitäjät tienneet deadlinesta sillä eivät olleet vykissä päivittäin ja tekivät ilmoituksensa toisen käden kautta. Toisen ilmoitti minulle liikunnanopettaja (tyt, kuk?) opettajainhuoneessa ollessani. Kyseinen hiphoptanssipaja oli melko mysteerillinen, sillä pitäjästä tiesin vain etunimen, Vilma, enkä häneen missään vaiheessa itse tutustunut. Kuitenkin näin kuinka hyvin paja toteutui lopulta pelipäivänä. Toinen näistä oli Vihdin kevyen musiikin yhdistyksen Vikke ry:n studioäänityspaja, joka oli myös ainut paja jolla oli tarkka, Vykin rakennuksen ulkopuolinen tapahtumapaikka. Tässäkään en koskaan tavannut pitäjää tai tiennyt, miten paja sujui, mutta kuitenkin mielestäni nämä olivat erinomaisia pajoja koulun rajattomuuden edistäjinä. Deadlinekin oli ollut vain periaatteellinen, ehkäpä laskelmoitukin, koska eipä Maailmassa mistään mitään tulisi jollei normeja voitaisi tilannekohtaisesti soveltaa. Kun nyt kaikki pajat olivat tiedossa, kutsuin koolle oppilaskunnan hallituksen vapaaehtoisista Whatsapp-ryhmämme avulla pienen ohjelmatyöryhmän. Sen tarkoituksena oli laatia pelipäivälle alustava ohjelma. Käytännössä siis yhdistimme mitä tapahtuu (pajat), missä tapahtuu (koulun tilat) ja milloin tapahtuu (koulupäivän tunnit) luontevaksi kokonaisuudeksi. Päätimme ottaa huomioon pajojen järjestäjien aika- ja paikkatoiveiden, koulun tarjoamien välineiden riittävyyden ja järjestelyille sekä siivoamiselle ajan jättämisen lisäksi sen, että joka tunnin ajan olisi tarjolla mahdollisimman monipuolista ohjelmaa. Eihän näiden kaikkien yhteensovittaminen täydellisesti onnistunut vaikka jatkoin työtä kotona myöhäiseen iltaan ja yöhön. Kuitenkin kyseessä oli vasta alustava ohjelma, jonka oli tarkoituskin vielä muuttua ja parantua koko pajanpitäjäkatraan toiveiden mukaisesti. Kahdeksantena päivänä kaikki pajanpitäjät kutsuttiinkin koolle toisen kerran. Tällä kertaa ei olisi riittänyt viimeksi täynnä ollut Antti-Jussin luokka vaan pidimme sen viereisessä kuvisluokassa. Vaikka päätarkoituksena oli alustavien ohjelmien jako, tein kokoukseen jälleen esityksen jonka ensimmäisessä diassa nimesin koulutukseksi. Näin jälkeenpäin ajatellen tilanne oli hassu, sillä minä oppilaana olin kouluttamassa oppilaiden ohella myös opettajia, muttei se välttämättä heille pahaa tehnyt vaikkakin hiukan hymyilyttikin. Tapahtuman käytännöllisestä perustasta ei tarvinut enää kertoa mutta päätin perehdyttää päivän filosofiseen perustaan. Sen sijaan pajanpitoa käsittelin nyt paljon käytännönläheisemmästi kuin ensimmäisellä kerralla. Konsolipajojen pitäjille oli oikein oma diansa jossa kerroin laitteiston testaamisesta etukäteen ja pelien sopivista ikärajoista, joista oli kokouksissa kiisteltykin oikein huolella. Esityksen jälkeen jaettiin ohjelmat. Osalle minulla oli vielä tarkentavia kysymyksiä pajan tiedoista, osa tuli puhumaan minulle itse. Yhdet näistä olivat seurakunnan leikkipajan pitäjät, joiden kohdalla olikin käynyt hassusti. Olin sanonut pajan toteutuvan suuressa aulatilassa, muttei se voinutkaan toteutua hiljattain ilmoittautuneen hiphoptanssin takia ja jouduin siirtämään heidät pieneen ATK-aulaan. Siellä heitä pelipäivänä melullaan häiritsi viereinen PS3-paja, joka oli sopinut erinomaisesti entiseen ATK-luokkaan siellä olevien loistavien kytkentöjen vuoksi. Täten leikkipajan hyvin tuntemani vetäjät Aino, Nella ja Ramona joutuivat Jeesuksen kaltaisiksi sijaiskärsijöiksi muiden saadessa sen mitä halusivat. Oli siirrosta tosin hyötyäkin: viereisen huoneen melu sai osallistujat laulamaan kovempaa laululeikeissä. Lopulta ohjelma alkoi olla valmis ja käänsin sen kolmeen erilaiseen muotoon: pajojen alkamistuntien mukaan järjestellyksi, kaikille luokanvalvojan tunnilla 14.12. jaettavaksi käsiohjelmaksi; ilmoitustauluilla ja käsiohjelmassa QR-koodina olleeksi pajakohtaiseksi ja pajojen tarkat kuvaukset sisältäväksi ohjelmaksi sekä luokkahuoneiden oviin kiinnitettäviksi luokkakohtaisiksi monisteiksi. Täten ohjelma oli tarjolla niin mitä-, missä-, kuin milloin- muodoissa, mikä osoittautui varsin toimivaksi kokonaisuudeksi ja edesauttoi sitä, että kaikki löysivät sopivat pajat joihin osallistua. Lopulta, ennen pelipäivää oli kertynyt kokonaiset 35 pajaa joilla oli yhteensä yli sata järjestäjää. Oppilaitten järjestämiä pajoja oli 13, opettajien 9, molempien yhdessä 2 ja muitten tahojen 7 (loput eivät kuulu suoraan mihinkään kategoriaan). Keskiarvoinen järjestäjämäärä oli 3, mutta ääripäät korostuivat: yksin opettamaan tottuneet opettajat ja suurissa porukoissa elävät oppilaat noudattivat omia tapojaan. Oppilasjärjestäjistä selvä enemmistö oli ysiluokkalaisia, ehkäpä uuteen kouluun vaatii sen tietyn totuttautumisen ennen kuin alkaa aktiivisesti siellä uutta luoda, juuri samoinhan kävi minullakin. Erityisen hienoa oli niiden pajojen runsasmääräisyys, joiden pitäjinä oli sekä tyttöjä että poikia. Joka tapauksessa joka ikinen paja oli minusta hienon heittäytymisen ja tavan kouluoppimisesta- ja opettamisesta irroittautumisen takana ja ansaitsee suuren kiitoksen. Ilman tätä satapäistä järjestäjäjoukkoa ei pelipäivä olisi onnistunut. Oikeastaan järjestäjiä oli suhteessa huomattavan paljon: neljäsosa kaikista Vykkiläisistä. Eniten järjestäjiä oli omalla luokallani 9D:llä, jolla olivatkin harvassa ne oppilaat, jotka eivät pajoja pitäneet. Myös B:llä ja C:llä enemmistö oppilaista osallistui pelipäivän järjestämiseen. Pelipäivässä mielestäni hieno puoli olikin se, että samat ihmiset olivat sekä osallistujia että järjestäjiä, massa järjesti Popuppina kiinnostavaa tapahtumaa toisilleen. Pelipäivän aamuna minulla olikin urakkaa: toin mukanani pari ikeakassillista tavaraa. Saavuin paikalle aiemmin kuin tavallisesti, samoihin aikoihin kuin ensimmäiset opettajat. Kiinnitin luokkien oviin paikkakohtaiset ohjelmat ja vein tarvikkeita pariin pajaan: lautapelipajaan kotonamme olevia lautapelejä ja Playstation 20v. – juhlapajaksi (Alt+F4 oli toki yhä mukana) nimensä muuttaneeseen pajaan vanhan Playstation 2:mme peleineen, heillä kun oli käynyt niin ettei kukaan ollutkaan saanut omaa Playstationiaan toimintaan tai tuotua. Yhdeksän maissa kaikki alkoivat kokoontua tavalliseen aamunavaustapaan aulaan. Rehtori puhui jotakin ja liikunnanopettajat pitivät pienen aloitusjumpan. Lopulta luokanvalvojan jakoivat vielä pelipäivän pajapassit omille luokilleen. Pajapassijärjestelmä, osin lainattuna seurakunnan rippikoulu- ja isoskoulutuspasseista, syntyi tarpeeseen varmistaa se, että vapaassa pajajärjestelmässä jokainen kuitenkin kävisi pajoissa. Passissa oli paikat jokaiselle puolelle tunnille, lukuunottamatta ruokailua klo. 11-12. Riippuen siitä, oliko pajan pituus ollut tai oliko vapaakestoisessa pajassa oltu puoli, yksi vai vaikka kolme tuntia, antoi pajan pitäjä leimat tai allekirjoitukset passiin puolituntisten kohdalle. Sama järjestelmä lainattiin myöhemmin vielä vuosittain toistuvaan liikuntapäivään, joka myös on pajajärjestelmäinen tekemällä oppimisen päivä, tosin siinä ei ole ollut avointa järjestäjien hakua. Kuten Tukeva, on pajapassijärjestelmä ja koko pelipäivän idea vapaasti, ja vieläpä mielellään lainattavissa muihin kouluihin tai minne vain. Aamunavauksen jälkeen ihmiset olivat vapaita lähtemään ja minusta tuntui että kaikki kaikkosivat jonnekin, äsken täynnä ollut aula olikin yhtäkkiä aivan tyhjä. Minä kuitenkin olin todella vapaa – minulla ei ollut pajapassia ja olin näin vapaa kiertelemässä ja katselemassa kaikissa pajoissa. Päätin siis valokuvata ja jakaa someen pelipäivän menoa.

#vykpelaa #lykkylä #kuntapeli Kuva, jonka Paavo Jordman (@paavobave) julkaisi

#vykpelaa #planeettaterra’a

Kuva, jonka Paavo Jordman (@paavobave) julkaisi

#vykpelaa #vyktanssii Kuva, jonka Paavo Jordman (@paavobave) julkaisi

Seisoin hetken ihmettelemässä tyhjentynyttä aulaa, ja ennen kuin ehdin kunnolla alkaa käyttämään vapauttani, tuli paikalle toimittaja, jolle minä ja Kela pääsimme kertomaan peipäivästä. Minä puhuin vähän nyt vasta tässä bloggauksessa kunnolla esitellystä suunnitteluprosessista ja Kela kertoi pelipäivän tukevan koulun arvoja. Menin vielä kuvattavaksi viereisessä luokassa 16 – outo numero luokalle joka sijaitsee ykköstä vastapäätä – pidettyyn lautapelipajaan kuvattavaksi. Tämän jälkeen aloin seikkailla ympäriinsä. En ehtinyt päivän aikana harmikseni käydä #kokosuomivasaroi:ssa, sillä se oli aivan toisella puolella koulua. Myöskään studiopajaa en nähnyt, mutta kaikissa muissa vähintään piipahdin. Seurakunnan leikkipajassa pääsin myös leikkimään mukana ja -pelipajassa selittämään luovasti käsitteitä. 4H:n pajassa pitäjinä oli puheenjohtaja Mirvan lisäksi myös muita aikuisia – alaikäisillä aktiiveilla lienee ollut koulua – jotka eivät minua tunteneet ja kun kerroin pelipäivän olevan ideani, he pitivät sitä alussa läppänä myöhemmin selittäen että heille sanotaan paljon moisia heittoja. Toinen pelipäivässä kuvaten kiertänyt oli köksänope Leila, jonka kuvia pääsin myös instassa jakamaan.

Ruokana oli kaalilaatikkoa, vaikka olimme yrittäneet viime hetkellä vaihtaa sitä johonkin, josta oppilaiden enemmistö pitää enemmän, syö enemmän ja täten jaksaa pelipäivänä enemmän. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä kaalit oli jo tilattu eikä niitä olisi voinut käyttää muulloin, olikohan vieläpä niin ettei seuraavina päivinä enää ollut luvassa muuta kuin jouluruokaa? Kuitenkaan tämä ei näyttänyt haittaavan pelipäivää mitenkään. Yksi pizzatilaus päivänä oppilaiden toimesta tehtiin, eikä sekään ollut ongelma opettajille – kunhan ei julkisesti syötäisi. Minä kuitenkin menin mielelläni syömään kaalilaatikkoa ja puhelemaan kavereideni kanssa aamupäivän fiiliksistä. Kaikilla heillä oli ollut mukavaa ja monella myös vastuuta pajan pitämisestä. Minäkin kuuluin niihin. Enhän minä nimittäin pelipäivää voinut ainoastaan makrotasolla organisoida, vaan tulla lähelle muita myös mikrotasolla, pitämällä omaa pajaa. ATK-luokassa kaksi kertaa pidettävän tunnin kestoisen pajani aiheena oli musiikin tekeminen tietokoneella. Olin suunnitellut, että osallistujat voisivat aloittaa helpolla, suomalaisella SongHi-pelillä ja edetä halutessaan aitoon, ilmaiseen ja niinikään suomalaiseen studio-ohjelmaan Audiosaunaan. Molempia voisi käyttää vielä kotonakin ja tuotoksia pystyisi vielä muokkaamaan kotona. Lisäksi olin roudannut aamulla koululle leikkimielisen ”DJ-studion”, jota luokassa sai kokeilla, jollei omien biisien teko nappaisi. Olin pelännyt ATK-luokkien suorastaan täyttyvän pajoista, mutta niin ei käynyt: lopulta pajani oli pelipäivän ainut jossa kaikki osallistujat käyttävät koulun pöytäkoneita. Lisäksi olin miettinyt, minkä verran pajaani tulisi väkeä. Kaikki sujuikin juuri sopivasti! ATK-luokka ei täyttynyt kummillakaan kerroilla mutta paikalla oli kuitenkin sopiva ryhmä. Osa kokeili vain vähän SongHi:ta, jotkut innostuivat kunnolla ja jäivät molemmiksi kahdeksi tunniksi tekemään musiikkia Audiosaunalla. Pari osallistunutta opettajaa taas kiinnostui erityisesti DJ-studiosta. Oikeastaan ainoaksi ongelmaksi muodostui kuulokkeiden riittävyys. Sattui nimittäin niin, että harvalla oli mukana omia kuulokkeita. Onneksi tarjolla olevat riittivät juuri ja juuri, kun jotkut yhdessä tekevät käyttivät samaa kahdestaan ja jotkut käyttivät kaiuttimia, vieläpä vapaaehtoisesti niin hiljaisella ettei se häirinnyt lainkaan muita. Osallistujat toimivat mainion innovatiivisesti ja ystävällisesti.

Olin hämmästynyt, kun Vykkiin saapui pajanpitämiseni aikaan vielä toinen toimittaja. Täten siis sekä Vihdin uutiset että Luoteis-uusimaa olivat kiinnostuneet tapahtumasta ja tulleet paikalle, vaikkeivat ennalta olleetkaan vastanneet! Tähän aikaan saapuneelle Lutarin toimittajalle ei kuitenkaan ollut saatavilla opastusta mutta hän onneksi löysi luokseni. Hoidin ensin pajani lyhyen, muuta opettajajohtoisemman osuuden ja sitten muiden syventyessä biisin tekoon menin juttelemaan toimittajalle. Hän otti muutaman kuvan ja hänen lähdettyään hoidin pajan loppuun. Lähdin vielä nauttimaan tunnelmasta ja lopussa kuulutin kaikki omaan kotiluokkaansa – tai sen eteen, mikäli luokassa olisi vielä loppujärjestely kesken – antamaan pajapassinsa luokanvalvojillensa. Tässä asiassa kävi minusta hiukan harmillisesti kun kaikki luokanvalvojat eivät antaneet pelipäivän muistoa oppilaillensa takaisin. Toisaalta kukapa sellaista olisi tarvinut, papereita on koulumaailmassa muutenkin tarpeeksi.

Päivän jälkeen haahuilin Vykissä vielä hetken. Keräsin moneen pajaan hajautuneet kamani kokoon ja puhelin vastaantulleiden kanssa. Se oli kyllä hiukan yksitoikkoista, sillä kaikki ainoastaan kiittelivät ja kehuivat minua. Lähdin ohjelmointipajaa iltapäivän ajan pitäneen isäni kanssa kebabille mielettömän onnellisena. En ollut päivän aikana ehtinyt lainkaan somettaa, mutta nyt lähetin ottamani kuvat instaan, uudelleentwiittasin kaikki pelipäivätwiitit, joita twitteristä löytyi ja päivitin pelipäivän ja oppilaskunnan Facebookin.

Yksi twiittini kertoi henkisen joululomani alkaneen siitä päivästä. Seuraavat päivät ennen joululoman alkua olivatkin yhtä juhlaa: muita mielettömän hienoja, jouluaiheisia tapahtumia vykissä, joiden eteen oltiin varmasti myös nähty paljon vaivaa. Minä en vaikkapa oppilaskunnan pikkujouluihin ollut ehtinyt pelipäiväkiireiltäni järjestäjän roolissa osallistua, joten nämä päivät olivat minulle pelkkää nautiskelua. Kuulin näinä päivinä paljon kehuja ja kokemuksia pelipäivästä. Myös kaikille oppilaille toteutetun kyselyn tulokset olivat positiivisia. Pajojen järjestäjien keskuudessa tilanne ei ollut sielläkään ollut huono, vaikkakin pajojen suosio oli vaihdellut. Ehkä tätä vaihtelua oli kuitenkin vähemmän kuin olisin uskonut ennen tapahtumaa. Vaikka yksinkertainen, helpon kiva ja palkkiotakin tarjoava leffapaja keräsi luokkaan varmasti viitisenkymmentä henkeä ja niinikään parhaille osallistujille palkkiota lupaillut Jungle race harmillisen huonon sään vuoksi vain pari, taisi kaikissa pajoissa olla juuri sopivasti väkeä, enkä nähnyt yhtään pajaa johon ei kukaan olisi osallistunut. Se, minkä järjestäminen ihmisiä kiinnostaa näyttää siis kiinnosatavan myös osallistujia. Jungle racen kohdalla osallistujille kävi hyväkin mäihä: heitä oli niin vähän että kaikille riitti tikkarit. Palkinnot olivat muutenkin hauskoja: Alt+F4-konsolipaja tarjosi parhaalle pelaajalle pelikultuurin vaalijien piireissä suositun yhdistelmän, Mtn Dew-limun ja Doritos-nachoja – ja palkinnon hauskuutta vain paransi se, että kyseiset taisivat oikeasti molemmat olla rainbow-merkkisiä joiden päälle oli kirjoitettu teippiin lopullisen tuotteen nimi. Arvostan.

Myös lehdet saapuivat! Vihdin uutisten juttu oli mahtava käsitellessään paljon pelipäivän taustaa Koulu kaikkialla-hankkeessa. Sitä paitsi siinä komeili valtava kuva minusta, jota ei voi miinukseksi laskea. Tästä kuvasta kaverini Tuukka tekikin tyylikkään meemin. Lutari käsitteli enemmän yksittäisiä pajoja, joista ansaitusti 4H-yhdistyksen paja oli pääosassa.

Kaikki ne pelipäivää seuranneet kyselyt siitä, milloin tulee seuraava pelipäivä sai minussa syntymään ajatuksen, että hommaa täytyisi jatkaa. En kuitenkaan halunnut säilyttää samaa kaavaa vaan edetä pelillisyyden tuomisessa koulun arkeen. Hiljalleen, pelipäivää vastaavalla metodilla syntyikin

#Vykmaanantai


Vykissä oli vapaaehtoisia kerhoja ennestäänkin. Niistä kolmesta yksi, liikuntakerho pidettiin maanantaisin koulupäivän jälkeen. Koska tiistaisin pidettävä teknisen työn kerho oli täynnä, keskiviikkoinen näytelmäkerho oli luonteeltaan kovin sitova, tiesimme ettei perjantai-iltapäivien toiminta varmasti keräisi suosiota ja mikään muun koulupäivän kuin maanantain ilta käynyt minulle, päätettiin tämä vielä idean tasolla oleva vapaaehtoinen kerho-, paja- ja esitystoiminta sijoittaa maanantai-iltapäiviin. Malli toimintaan tuli pelipäivästä, toki kuitenkaan pajapasseja eikä kirjallisia ohjelmia ollut tarvetta, voimia ja järkeä tehdä.

Luvan saanti oli pieni haaste. Rehtori Kela, johon olin tuolloin jo hyvin tutustunut pelipäivän ja Wikipedia-projektin ansiosta, oli ideasta varsin innoissaan mutta edellytti, että toiminnalla olisi vakituinen, täysikäinen vastuuhenkilö, joksi ilmoittautui Vykissä töissä ollut nuorisotyönohjaaja Ville. Hän aikoi myös jatkaa pelipäivässä ja nuorisokeskuksissa suuren suosion saanutta Wii-tanssipelipajaa maanantaitoiminnoissa. Täten vykmaanantaille oli syntynyt jo aivan mukava pohja. Mytös

Suurin probleemi oli kuitenkin toiminnan nimi. Tämä asia on ollut tähän asti pitkälti tabu mutta nyt aion sen avata. Pidin #vykmaanantai-toiminnan alkupuolella kuulutuksen, lyhennetyn linkin ja Google lomakkeen avulla kyselyn kaikille Vykkiläisille. Siinä kysyttiin muun muassa toimintaan kohdistuvaa kiinnostusta, joka oli melko pientä ja ideoita toimintaa varten. Näin jälkikäteen katsottuna kaikki ideat saatiin toteutumaan yllättävän hyvin. Kuitenkin vielä yhtenä asiana kysyin nimeä toiminnalle. Keksin useita ehdotuksia, joista yhtenä ”Pajari”. Luulin nimen ideoinnin edenneen positiivisesti erään opettajan kanssa, mutta pajarin voitettua äänestys selkeästi opettaja kiisti sen että nimeä voisi käyttää. Nimittäin vaikka nimi olisi ollut oikein sopiva, koska toiminta koostuisi ”työpajoista” ja nimi sopisi samaan sarjaan Vykin vieressä sijaitsevan Museonmäen eli Musarin sekä sen takana sijaitsevan nuorisokeskus Oharin kanssa, kuitenkin pajari tarkoittaa myös kannabista. Sen jälkeen kun kuulin ettei nimi opettajille käy, lopetin sen käytön tyystin. Kuitenkin niinilkään kyselyssä paljon suosiota kerännyt toiminnan tunnuslauseeksi tullut nimitys, kenties hiukan kyseenalainen sekin,  eli liikanopen kuulutuksesta syntynyt ”So vykin´ good pössis m8”, säilyi asemessaan.

9Hyvä koulu -työryhmän neljän teesin työpaja 22.10.2014, Eduskuntatalo, Helsinki

  • OPSvälitunti 22.10.2014, Eduskuntatalo, Helsinki
  • Oppiminen pelissä-seminaari ja #pelihaaste 23.10.2014, Minerva-tori, Helsinki
  • Ops-hautomot 11.12.2014, Vanha ylioppilastalo, Helsinki; 15.1.2015, Ekberg Extra, Helsinki
  • GAFE-miitti, 31.1.2015, Nurmijärvi
  •  Pelipäivä
    • tapahtumien eteneminen vykissä
      • tiedon kulkeutuminen, ideointi, päätöksenteko ja tiedotus
      • ”pelillisyys, leikillisyys ja tekemällä oppiminen”
    • game cave VID
      • vaikutukset
    • ulkopuoliset mukaan
    • Tapahtuman twitter, insta ja face
    • The Day – mitä tapahtui?
    • lehtijutut
    • pelipäivän parhaat puolet ja soveltaminen muualla
      • osallisuus, oppilaslähtöisyys, yhteisöllisyys, oppilaan hyvinvointi ja paikallinen yhteistyö
    • pelipäivädokumenttien täydentäminen Padlettiin!
  • #Vykmaanantai
    • Suunnittelu ja toteutus??
  • Enemmänkoulu
    • ”Enemmänkoulu ei ole enemmän kuin koulu vaan enemmän kouluna
    • Mitä kaikkea enemmänkoulu on ja mitä hyötyä siitä on?
    • Mitä sinä voisit tehdä?

Tyyli: INNOSTAVA TOIMINTAKERTOMUS

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Menu Title